Esimies on itsenäinen ja riippuvainen 
Henry Mintzberg on tuonut organisaatioajatteluun käsitteen Organization In the Mind: kun kuulumme johonkin organisaatioon, alamme nähdä elämää ja maailmaa ao. organisaatiossa vallitsevalla tavalla. Vaikka emme olisi koskaan ennen olleet töissä esimerkiksi meijerissä, maitotaloustuotteet alkavat kiinnostaa aiempaa intensiivisemmin ja laajemmin.

Sanotaan, että olemme mukautuneet organisaatioon, kun siellä vallitseva kulttuuri – ajattelu ja toimintatapa – on luonteva osa meitä. Aloitamme puheemmekin: ”Meillä (organisaatiossa X) ..”.

Monesti sama ilmiö tapahtuu esimiesten (toki myös työntekijöiden) kohdalla, suhteessa omaa porukkaan: aletaan ajatella koko joukon puolesta, myös kantaa kaikkien huolia ja velvollisuuksia. Otetaan huomioon työkumppaneiden elämäntilanne (lapsi kipeänä, kumppani ilman työtä jne.) – tämä vielä oikein hyvä näin.

Mutta siinä vaiheessa, kun päätöksenteossa alkaa enemmän painaa se, miltä toisista tuntuu tai mitä he mahtavat ajatella, voi olla, että johtaminen ei enää ole ikään kuin omissa käsissä. Kokonaisuuden hallinta saattaa suttaantua, kun esimies yrittää liikaa ottaa huomioon k-a-i-k-k-i näkemykset.

Em. pohdinta virisi coaching-keissistä, jossa jämpti ja tavoitteellinen esimies-asiakas oli jäänyt kiinni seuraavanlaisiin ajatushäkkeihin:

- en voi viedä asiaa X eteenpäin, koska porukkani ei pidä siitä näistä-ja-näistä syistä – ja minä ymmärrän heitä. Toisaalta organisaatio velvoittaa minua ..
- en voi vaatia työkumppaniltani asiaa X, koska hänellä on kotona vaikeaa. Porukan näkemys kuitenkin on, että tasapuolisuuden nimissä minun pitäisi ..

Miten esimiehen on hyvä määritellä toimintansa itsenäisyys ja riippuvuus yhteisöstä? Missä kohdin ottaa huomioon 1) yksilön/työkumppanin, 2) työyhteisön, 3) organisaation etu? Mistä voimat kantaa vastuu niistä päätöksistä, jotka aiheuttavat eri tahoilla ja eri tavoilla vastustusta? Miten sinä vastaat näihin kysymyksiin?



[ lisää kommentti ]
Kohti Lohikäärmeen vuotta 
Kiinalaisen kalenterin mukaan tammikuu on vielä Jäniksen vuotta. Että on kuulemma ollut leppoista ja hyvinvointiin keskittyvää aikaa, viimeiset 12 kuukautta. Helmikuun alussa kiinalaiset alkavat elää Lohikäärmeen vuotta. Siitä on sanottu mm. seuraavaa:

”Lohikäärmeen vuosi on murskaavien voittojen ja yhtä murskaavien tappioiden, mahtipontisten sanojen ja tekojen vuosi. Suuret panokset, korulauseet ja uhkarohkeus ovat pelin henki – kaikki tai ei mitään. Ujot ja hitaat, nyt puhtia, sillä muuten Lohikäärmeen lieskat polttavat teidät karrelle.”

Voimme hymähdellä iänaikaisiin näkemyksiin: länsimainen ihminen ei moiseen hömpötykseen usko. Mikä ettei. Voisi kuitenkin olla hyvä esittää itselle kysymys: mitä jos 1,4 miljardia kiinalaista uskoo ..?

Elämä perustuu uskoon: osittain menneisyyden antamiin todisteisiin – että aurinko nousee idästä ja laskee länteen – ja osittain vakuuttuneisuuteen, että tulevaisuus on hallittavissa. Jos vilpittömästi uskot, että sinulla on mahdollisuus tietynlaiseen tulevaisuuteen, toimit automaattisesti siten, että omalta osaltasi edesautat sellaisen vision toteutumista.

Toivottavasti näkysi on myönteinen, sillä ikävienkin odotusten on taipumus muuttua todeksi. Vanha kansa varoittikin ”älä piirrä pirua seinälle”, eli älä maalaa eteesi uhkaavaa tulevaisuudenkuvaa.
Jos Jäniksen vuoden piti olla rento ja saimme EU:n rahahuolet ym., mitä mahtaakaan Lohikäärmeen vuosi tuoda tullessaan? Kiinalaisen filosofian näkemyksistä voi toki sanoutua irti, mutta veikkaan, että koska ne edelleen vaikuttavat vahvasti kiinalaisessa elämässä – myös bisneksessä – lohikäärme saattaa vierailla meilläkin.

Kun 1,4 miljardia ihmistä elää maailmassa, jossa lohikäärme-ajattelu on totta, tämä ei voi olla vaikuttamatta heidän tapaansa elää, myös heidän tapaansa toimia meidän muiden kanssa. Kiinalainen kulttuuri on muutaman lentotunnin päässä. Monta suomalaista yritystä kiinalaisuudesta erottaa vain puhelinsoitto.

Ottakaamme siis kiinalainen Lohikäärmeen vuosi myönteisesti vastaan! Ruvetkaamme kiinalaisen Lohikäärmeen kaveriksi ja pistetään tuulemaan! Selättäkäämme taloushämmingit ja näyttäkäämme, että suomalaisesta Lohikäärmeestä vaikka mihin!


[ lisää kommentti ]
Tulevaisuus on jo alkanut – viimeistään nyt 
Haluamme lisätä toivoa, tietoa ja omanarvontuntoa




Lahjoitamme Naisten Pankin kautta
vuonna 2012
joka kuukausi
yhdelle naiselle ammatin,
jonka varassa hän voi tuottaa itselleen ja läheisilleen
paremman tulevaisuuden.

Rauhaisaa joulunaikaa!
Antoisaa Uutta Vuotta

Kristiina Harju
Fakta & Fiktio Oy
PS. Blogi jää tauolle tammikuun puoliväliin asti. Sitten onkin tiedossa vaikka mitä ..
Ks. lisää Naisten Pankista: www.naistenpankki.fi


[ lisää kommentti ]
Esimiehen koettelemus: johtaminen ikävien asioiden tilanteissa 
Tiukkoina, uhkaavina aikoina työyhteisön onnistumisen perustae on turvallisuus. Ihmiset tarvitsevat turvallisuutta voidakseen pistää parhaansa peliin. Mitä vähemmän turvallisuudentunnetta, sitä enemmän energiasta ohjautuu mahdollisten uhkien pälyilyyn ja oman reviirin vaalimiseen. Käytännössä tämä ilmenee siten, että työyhteisössä menee paljon aikaa ”mitä jos ..”-kysymysten esittämiseen sekä vetäytymiseen rutiinien ääreen.

Epävarmuudessa uuden kehittäminen on mahdotonta. Ihmiset eivät kerta kaikkiaan kykene venymään mukavuusalueensa ulkopuolelle, kun itse mukavuusaluekin on uhanalainen.

Kuitenkin, eräänä päivänä, esimiehen kuin esimiehen on kerrottava ikäviä uutisia. Ei ole esimieskään yli-ihminen, eli sattuuhan se häneenkin, pettymyksen tuottaminen, jopa menetyksen aiheuttaminen. Jälleen kerran, aito ihmisyys auttaa:

- tunnista, jopa arvosta itsessäsi ikävien asioiden herättämät tunteet: on inhimillistä kiukustua, pelätä, masentua ..

- mikä auttaa sinua parhaiten käsittelemään ao. tunteita siten, että voit kuitenkin toimia kypsästi esimiehenä?

- miten etukäteen valmistaudut johtamaan porukkaasi tilanteessa, jossa joudut ottamaan esille ikävät asiat?

- tunnet väkesi: mitä sinun erityisesti kannattaa painottaa, mitä varoa, kun ikävät asiat ovat yhteisessä käsittelyssänne? Eli mitkä tekijät auttavat ihmisiä ottamaan ikävät asiat vastaan, ja mille asioille he ovat allergisia?

Valitettavan usein kuulee, että kun ikävät uutiset on ilmoitettu, organisaation johto häviää alaisten ulottuvilta. Heillä on jo muuta tekemistä. Työyhteisö jää yksin hoitamaan huonoa oloaan. Unohdetaan, että kyllä ihmiset selviävät vaikeistakin tilanteista asiatasolla, mutta tunteiden käsittelyyn he tarvitsevat tukea.

Johtaminen ikävien asioiden tilanteissa on – asioiden hoitamisen rinnalla – tunteiden johtamista. Esimiehen ei tarvitse ruveta terapeutiksi, vaan tosi suureksi sydämeksi, jolla on i-s-o-t korvat. Tunteiden kuuntelu ei ole vain sanojen tavoittelua, se on ihmisen koko olemuksen vastaanottamista. Arjessa, konkreettisena toimintana tämä on läsnäoloa. Että on tavattavissa.

Talousuutisten perusteella moni yritys joutuu antamaan mahdottoman ikäviä joululahjoja. Jos tämä on sinunkin osasi noudata happinaamarisääntöä: pidä huolta itsestäsi, jotta pystyt auttamaan työkumppaneitasi.

Myötätuntoisia ajatuksia Mechelininkadulta
lähettää Kristiina Harju



[ 2 comments ] ( 41 views )
Suorat sanat pikkujouluna 
Pikkujouluna jotkut ratkeavat puhumaan s-u-o-r-a-a-n: annetaan tulla kaikki ulos, mikä mieleen sopivassa glögissä tulee mieleen. Sanoma on ihan selkokielinen, ei tarvitse arvailla, mikä kertojan asenne toista osapuolta kohtaan on. Yleensä se on negatiivinen – yhdellä kertaa tyhjennetään koko vuoden hampaankolot.

Esimies, suoranpuhuminen pikkujoulussa voi olla mahtava menestys! Samalla, kun valitset sopivaa solmiota tai korvakoruja, voisit hahmotella lauseita, joilla kiität jokaista työkumppaniasi. Yksilöllisesti ja konkreettisesti teoista, asenteesta tms., mitkä ovat mielestäsi edesauttaneet onnistumistanne porukalla. Löydät varmasti jokaisesta jotain hyvää sanottavaa, edes pikkujoulun kunniaksi.

Kiitoksella on taianomainen voima: haahuilevampikin ihminen terästäytyy, tekee työnsä jatkossa niin hyvin, että samalla alkaa odotella seuraavaa hyväntyön tunnustusta. Halpa tapa nostaa sekä ilmapiiriä että tulosta.
Jos kuitenkin käy niin, että joku työkumppaneistasi kopauttaa olkapäätäsi ja haluaa puhua s-u-o-r-a-a-n, viisauttasi on, miten osaat erotella kommentista faktat ja fiktiot toisistaan.

Faktoissa voi olla terveellisiä näkemyksiä (vaikka ne on uskallettu kertoa vain glögin lämmittämänä), siitä, miten asioita on hyvä ainakin jatkossa hoitaa. Fiktioissa, kertojan omatulkintaisissa tarinoissa, ilmenee monesti ohitettuja tunteita = loukkaantumisia, turhautumisia, pelkoja jne. Näihinkin on hyvä palata selvin päin, puhujalle riittävän turvallisessa tilanteessa.

Vakuuttavin todiste siitä, että ihmistä arvostetaan, on hänen kokemuksensa tulla kuulluksi. Vaikka keskitymme yhdessä asioihin, tunteet viime kädessä määräävät sen, miten hyvin onnistumme.


[ lisää kommentti ]

| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Seuraava> >>