Miksi unelmat, tosiasioita suuremmat ideat, ovat niin vaarallisia? Siksi, että ne voivat toteutua. Miksi se on uhkaavaa? Siksi, että silloin kehittämisen kohde todennäköisesti liikahtaa kertahypyllä uusiin sfääreihin. Ei vain yksittäinen juttu, vaan Elämä muuttuu. Yllättävän monet roikkuvat vaikka puolittain hirressä, kunhan tilanne vain säilyy tuttuna.
Millaista meillä olisi, ellei Thomas Alva Edisonia olisi kiehtonut ajatus, että valo voidaan vangita pieneen lasikuplaan ja se sitten auttaa näkemään pimeällä. Tai miten päivämme – jopa lasten – kuluisivat, elleivät muutamat Nokian miehet olisi saaneet päähänsä, että puheen reittejä myöten voidaan äänen lisäksi siirtää sanoja.
Aarrekartta-työmenetelmän kouluttajana olen kuullut satoja tarinoita, miten ihmisten mieliin on pälkähtänyt uskomattomilta tuntuneita ajatuksia, ja miten ne ovat muuttuneet todellisuudeksi. Harvoin niistä on tullut totta ns. nappia painamalla. Työtä on tarvittu, mutta rankkaakin tekemistä on siivittänyt ajatus siitä, että mitäpä, jos unelma toteutuu.
Epäonnistumisten siunaus on siinä, että ne osoittavat, mitä jatkossa EI kannata tehdä. Ja samalla unelmoivan mieleen avautuu uusi idea, miten edetä .. Keskeistä on, että unelman omistaja arvostaa sekä unelmaansa että itseään sen tavoittelijana ja toteuttajana.
Monet sanovat, että kyllä he unelmoivat. Kuultuani, miten he sen tekevät, joudun usein toteamaan, että ihmiset lähinnä löyhästi haaveilevat. He eivät oikeasti, vilpittömästi, halua, että ko. asia toteutuu. Moinen on mielestäni ajanhukkaa. Kannattaa unelmoida, isosti ja palavasti.
Unelman laatu kertoo, miten suhtaudut itseesi. Voiko sinulle käydä hyvin, oletko suorastaan ansainnut sen? Voitko sinä saada elämääsi jotain sellaistakin, jota ei edes naapurilla ole? Mikä tekee sinut aidosti onnelliseksi?
Elämässä tapahtuu harvoin isompia asioita kuin mitä pystymme unelmoimaan. Pienempiä kyllä. Jos siis haluat jotain suurta, anna unelman täyttää mielesi ja sydämesi. Anna sen energisoida sinua niin, että et voi olla toteuttamatta Suurta Ideaasi. Elämä näyttää, mitä sinun on missäkin vaiheessa tehtävä – luota unelmasi opastavaan voimaan!
[ 1 kommentti ] ( 22 views )
Yksi lempikirjailijoitani on Malcom Gladwell, amerikkalainen journalisti. Hänellä on mielenkiintoiset silmät, tai oikeastaan mielenkiintoinen tapa kohdentaa uteliaisuutensa. Matkalukemisena nautiskelin Gladwellin kirjaa ”What the Dog Saw – and Other Adventures” (Penguin Books, 2010).
Kirjassa käsitellään mm. surullisen kuuluisaa Enron-skandaalia. Gladwell ei siunaile, että ”kauhea tapaus”, vaan tutkii yrityksen menestystarinaa esimerkiksi siitä kulmasta, että oliko vika organisaatiossa vai ihmisissä. Hänen (yksi) johtopäätöksensä on, että vika oli enemmän prosesseissa, johtamisjärjestelmässä, kuin työntekijöissä. Organisaatio ohjasi, ihmiset tottelivat.
Mielenkiintoista.
Miten usein jumitummekaan yksittäiseen henkilöön: miten hän on toiminut huonosti tai jopa jättänyt kokonaan tekemättä jotain välttämätöntä. Samalla jää pohtimatta, miksi organisaatio mahdollisti moisen. Mikä johtamisessa ja/tai toimintatavassa mätti, niin että stiplu(ja) pääsi tapahtumaan?
Meillä on tainnut olla oma Enronimme, onneksi pienemmässä muodossa: Nokia Oyj. Jos lehtitietoihin on uskominen, Nokian syöksylaskun merkittävä syy on ollut yrityksen sokeus ja jähmeys reagoida ympäröivän maailman todellisiin tarpeisiin ja kiinnostuksenkohteisiin. Vaan kuinka usein näin käy pienemmissäkin organisaatioissa – myös julkishallinnossa?
Uskon, että suuri osa työssäkäyvistä ihmisistä haluaa luoda uutta ja onnistua hommissaan. Siitä huolimatta heidän toiveensa ei toteudu – ja HEITÄ moititaan, kun lopputulos ei ole paras mahdollinen. Kuitenkin syy saattaa olla esimerkiksi siinä
- että esimies on koulutukseltaan tai asenteiltaan Vanhan Liiton ihmisiä, jolloin kaikki uusi ja sen myötä ennestään tuntematon arveluttaa. Tällainen ihminen katsoo virheisiin eikä näe osaonnistumisia. ”Niinpä niin, mutta vanha tapa on parempi kuin pussillinen uusia.”
- että päätöksentekopolku on niin monipolvinen – ehkä poliittisin intohimoin rakenneltu – että hyvätkin ideat nuupahtavat matkalla. Kuntaorganisaatio luottamuselimineen on tästä yksi esimerkki.
- että organisaatiossa keskitytään sisäisen kivan ylläpitämiseen niin pontevasti, että asiakas tuntee tämän hiertymänä nahoissaan. Tällaiseen olen törmännyt (liian) monissa asiakaspalvelutilanteissa.
Kirja muistutti konsultti/coach-minääni: Älä tuijota ilmiselvää, sormella osoitettua ”virhettä”. Katso rakenteita, jotka mahdollistavat sen. Zen-munkki Thich Nhat Hahn sanoo saman runollisemmin:
”Jos kasvi ei tuota hedelmää, älä syytä kasvia, vaan tutki, mikä vika on maaperässä.”
[ lisää kommentti ] ( 6 views )
Sain meilin ystävältäni, entiseltä ison pörssiyhtiön johtajalta, joka joitakin aikoja sitten ”astui ulos”. Hän on seurannut viime aikojen uutisointia karmaisevista perhetragedioista, jotka ovat tapahtuneet samoissa piireissä, missä hänkin vielä jokin aika sitten liikkui. ”Kristiina, näitä näännyksiin asti itseään ja ympäristöään piiskanneita johtajia on paljon,” ystäväni totesi.
Kirkko ja kaupunki –lehden päätoimittaja Seppo Simola kirjoitti viime pääkirjoituksessaan, että Ahneus on kuolemansynneistä kavalin. Kun menee riittävän kovaa, emme edes ymmärrä, että haluamme vain koko ajan lisää – usein ilman todellista syytä. Ja vielä: oletamme, että saman voimme vaatia muilta.
Simola kirjoittaa:
- Omaa hyvinvointiamme emme voi maksattaa toisilla.
- Luomakunnan kruunu himmenee, ellei sen touhu ole tolkullista.
Kaiken normaalin tohisteluni keskellä huomasin kaipaavani Jotain. Pysähdyin – ja siinä se oli: levollisuus. Hetki rauhoittumista, sitten keskittymistä, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen ja jo tuntui olo kirkkaammalta.
Mitä tapahtuisi, jos johtamisen yhdeksi johtotähdeksi otettaisiin työyhteisön levollisuuden vaaliminen? Iloista ja vilkasta saa olla, touhuakin, mutta siten, että toiminta ei turhaan nosta verenpainetta tai herätä ahdistusta. Surullistakin voi välillä olla, mutta siten, että se tiivistää ihmisten välejä eikä päinvastoin johda syyllisten etsintään.
Huippu-urheilussa levollisuutta pidetään erittäin tärkeänä. Jos myös työssä tähtäämme priimatuloksiin, eiköhän levollisuuden tulisi olla vallitseva periaate työpaikoillakin? Millä käytännön tavoin levollisuutta voi luoda ja viljellä arjessa?
[ 2 comments ] ( 34 views )
Nyt on tehty neljän viikon turnee San Francisco – Nizza – Göteborg ja palattu työpöydän ääreen! Matkalukemista olin varannut monta kirjaa, mutta yhdestä taisi samalla tulla loppuelämän kaveri: David Richon teoksesta Viisi asiaa, joita ei voi muuttaa (Basam Books, 2011):
1. Kaikki muuttuu ja päättyy.
2. Asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan.
3. Elämä ei ole aina reilua.
4. Kipu on osa elämää.
5. Ihmiset eivät ole aina rakastavia ja lojaaleja.
David Richo on amerikkalainen psykoterapeutti. Toivottavasti hän toimii myös leadership coachina ja työyhteisövalmentajana, sillä enpä muista, milloin viimeksi olen saanut ammattikirjasta niin paljon omaan työhöni kuin tästä. Hieman näytteitä kirjasta:
1.
Kun en enää nähnyt tarkasti lukiessani, en aluksi halunnut myöntää, että näköni oli heikkenemässä. Aloin käyttää suurennuslasia. Pian vaihdoin kaupasta ostettuihin lukulaseihin. Alkaessani kärsiä päänsäryistä menin vihdoin tapaamaan silmälääkäriä, joka antoi minulle silmälasireseptin. Muistan, kuinka hänen täytyi vakuutella minulle, että linssini ovat hyvin heikot, eikä ollut kyse siitä, että välttämättä tarvitsisin niitä. Hän oli epäilemättä tavannut kaltaisiani aiemminkin: vanheneva mies, joka yrittää kiistää, että olisi jo aika päästää irti.
Kehoni myöntyi kauan ennen kuin mieleni pystyi seuraamaan esimerkkiä.
2.
Vaatii nöyrää antautumista, jotta pystyy myöntymään sille, että asiat etenevät haluamiaan reittejä. Luonto tulee meitä vastaan tässä asiassa, sillä tuonkaltainen nöyryys lähentää meitä maahan. Englannin kielen sana ”humility” (nöyryys) tulee sanasta ”humus”. Nöyryys ei tarkoita itsensä alentamista tai pelkkää vaatimattomuutta. Se on itsensä todellisuudelle virittämistä.
Nöyryys on myöntymistä maanpäällisille ehdoille, jotka tekevät elämästä vaikeaa ja samalla niin jännittävää.
3.
Homo sapiensin geenipooliin kuuluva tosiasia on elää kostaminen oletusasetuksena. Vaatii henkisyyden harjoittamista, jotta kykenee olemaan tottelematta tätä luontaista impulssia. .. Kostaminen ei tasapainota asioita, sillä se vahingoittaa kostajan sielua ja saa siihen aikaan entistä vakavamman epätasapainon.
Henkisesti kehittyneellä aikuisella on henkilökohtaisia tavoitteita, mutta ei toisen kustannuksella. Moraalisesta periaatteesta tulee tärkeämpi kuin menestyksestä materiaalisessa maailmassa.
4.
Self help –liike vaatii joskus, ehkäpä liian joustamattomasti, että meidän ei tule koskaan alistua uhreiksi. Aikuinen tietää, että joskus ei voi välttää uhriksi joutumista, jos kokee elämänsä täysillä. Meitä kaikkia käytetään joskus hyväksi, huijataan, petetään, johdetaan harhaan, lyödään kanveesiin. Vaikka kuinka yritämme välttää nämä vaihtoehdot, vaikka kuinka haemme hyvitystä niiden tapahtuessa, emme voi täysin välttyä niiltä. Kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa.
Henkisesti kehittynyt aikuinen ei etsi vastausta (ahdinkoonsa) vaan sen merkitystä.
5.
Ihmissuhteita koskeva tosiasia on, että emme jatkuvasti saa huomiota, hyväksyntää, arvostusta hellyyttä ja sallimista, emmekä todellakaan siinä määrin kuin toivoisimme. Kun myönnymme ehdoitta tälle kumppaniamme (myös työssä. KH) koskevalle tosiseikalle, emme enää kuvittele elävämme sadussa vaan olemme tiedostavia aikuisia. Emme enää tarvitse sitä, mitä emme voi saada.
On paradoksaalista, että kun emme enää odota mahdottomia, kumppanimme tuntee olonsa vähemmän painostetuksi, minkä seurauksena hän tyydyttää tarpeemme itse asiassa entistä paremmin. Joskus todellisuuden hyväksyminen sellaisenaan edistää todellisuuden muuttumista.
[ 1 kommentti ] ( 17 views )
Viime päivien tapahtumat ovat herättäneet meikässä kysymyksen: onko suurjohtaminen vihdoin tullut tiensä päähän?
Suurjohtamiseen kuuluu mm.:
- ihmiset ja tavarat – niiden luonne ja määrä – arvotetaan samalla tavalla = rahalla. Kaikkea liikutellaan teoreettisina entiteetteinä. Siinä missä tavaroille lasketaan ”valmistuskustannus + varastointi- ja myyntikulut + haluttu kate = ovh”, myös ihmisten hyödyllisyys todetaan samanlaisen kaavan mukaan.
- laskentakaavan tueksi viritetään arvoverkko, jolla perustellaan toimintaa, esimerkiksi vetoamalla kansalliseen tai työpaikan sisäiseen etuun.
- erikoistuotteisiin – mm. ylimpiin johtajiin – ylläkuvattu menettely ei päde. Niiden arvo mitataan toisilla muuttujilla. Tältä osin suurjohtamisen pelisäännöt eivät ole läpinäkyviä, eli ulkopuolisten arvioitavissa.
Suurjohtamisessa toteutuu George Orwellin ”Eläinten vallankumous” -kirjan lausahdus: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”. Vuonna 1945 julkaistu teos kuvaa hurjalla tavalla, miten päätoimijat (fiksut siat) irtaantuvat muiden eläinten todellisuudesta ja alkavat määritellä, miten eläinten on elettävä.
Oman suuruuden (taloudellisen ja yhteiskunnallisen vallan) vaalimista varten tietyt siat kuitenkin luovat omat säännöt, joihin muilla ei ole kritiikin sijaa.
Viime vuonna seurasimme, miten tunisialaiset, egyptiläiset ja libyalaiset lopettivat hyväksymästä joidenkin ihmisten suuremman tasa-arvoisuuden muuta kansaa vastaan. Monet meistä taisi olla hengessä mielenosoittajien rinnalla. Peukutimme noiden maiden ihmisyksilöiden hyvinvoinnin puolesta, ylimmän johdon rajatonta ökyilyä vastaan.
Ovatko kotimaan viime päivien tapahtumat osoitus siitä, että meissäkin on heräävää muutosenergiaa, tahtoa uudenlaiseen johtamiseen? Haluammeko mekin eroon ihmisten arkitodellisuudesta irtautuneesta johtamisesta?
Monessa organisaatiossa on jo toteutettu tolkullista ja samalla tuloksellista johtamista – onnitteluni kaikille Great Place to Work -voittajille! Samansuuntaisiksi, alkuvuoden ministeriteoiksi nimitän myös Heidi Hautalan Finnair-päätökset. Lisää tällaista!
Orwell sanoi kirjansa olevan poliittinen satiiri – siis fiktiota, jolle voi nauraa. Seuraavan lausahduksen olisimme kuitenkin voineet lukea mistä tahansa superbonuksia puolustavasta tekstistä, nimeä ja toimipaikkaa vaihtamalla:
"Vinku ei koskaan väsynyt selittämään, miten loputon työ oli maatilan valvomisessa ja sen kaikkien toimien järjestelyssä. Suuri osa tästä työstä oli sen laatuista, että muut eläimet olivat liian tietämättömiä sitä ymmärtääkseen.”
[ lisää kommentti ] ( 4 views )
Calendar
