2012-05-18T11:17:58Z Kristiina Harju Copyright 2012, Kristiina Harju SPHPBLOG
Miksi unelmat, tosiasioita suuremmat ideat, ovat niin vaarallisia? Siksi, että ne voivat toteutua. Miksi se on uhkaavaa? Siksi, että silloin kehittämisen kohde todennäköisesti liikahtaa kertahypyllä uusiin sfääreihin. Ei vain yksittäinen juttu, vaan Elämä muuttuu. Yllättävän monet roikkuvat vaikka puolittain hirressä, kunhan tilanne vain säilyy tuttuna.

Millaista meillä olisi, ellei Thomas Alva Edisonia olisi kiehtonut ajatus, että valo voidaan vangita pieneen lasikuplaan ja se sitten auttaa näkemään pimeällä. Tai miten päivämme – jopa lasten – kuluisivat, elleivät muutamat Nokian miehet olisi saaneet päähänsä, että puheen reittejä myöten voidaan äänen lisäksi siirtää sanoja.

Aarrekartta-työmenetelmän kouluttajana olen kuullut satoja tarinoita, miten ihmisten mieliin on pälkähtänyt uskomattomilta tuntuneita ajatuksia, ja miten ne ovat muuttuneet todellisuudeksi. Harvoin niistä on tullut totta ns. nappia painamalla. Työtä on tarvittu, mutta rankkaakin tekemistä on siivittänyt ajatus siitä, että mitäpä, jos unelma toteutuu.

Epäonnistumisten siunaus on siinä, että ne osoittavat, mitä jatkossa EI kannata tehdä. Ja samalla unelmoivan mieleen avautuu uusi idea, miten edetä .. Keskeistä on, että unelman omistaja arvostaa sekä unelmaansa että itseään sen tavoittelijana ja toteuttajana.

Monet sanovat, että kyllä he unelmoivat. Kuultuani, miten he sen tekevät, joudun usein toteamaan, että ihmiset lähinnä löyhästi haaveilevat. He eivät oikeasti, vilpittömästi, halua, että ko. asia toteutuu. Moinen on mielestäni ajanhukkaa. Kannattaa unelmoida, isosti ja palavasti.

Unelman laatu kertoo, miten suhtaudut itseesi. Voiko sinulle käydä hyvin, oletko suorastaan ansainnut sen? Voitko sinä saada elämääsi jotain sellaistakin, jota ei edes naapurilla ole? Mikä tekee sinut aidosti onnelliseksi?

Elämässä tapahtuu harvoin isompia asioita kuin mitä pystymme unelmoimaan. Pienempiä kyllä. Jos siis haluat jotain suurta, anna unelman täyttää mielesi ja sydämesi. Anna sen energisoida sinua niin, että et voi olla toteuttamatta Suurta Ideaasi. Elämä näyttää, mitä sinun on missäkin vaiheessa tehtävä – luota unelmasi opastavaan voimaan!

]]> http://www.fakta-fiktio.fi/faktablog/index.php?entry=entry120513-173546 2012-05-13T00:00:00Z 2012-05-13T00:00:00Z
Kirjassa käsitellään mm. surullisen kuuluisaa Enron-skandaalia. Gladwell ei siunaile, että ”kauhea tapaus”, vaan tutkii yrityksen menestystarinaa esimerkiksi siitä kulmasta, että oliko vika organisaatiossa vai ihmisissä. Hänen (yksi) johtopäätöksensä on, että vika oli enemmän prosesseissa, johtamisjärjestelmässä, kuin työntekijöissä. Organisaatio ohjasi, ihmiset tottelivat.

Mielenkiintoista.

Miten usein jumitummekaan yksittäiseen henkilöön: miten hän on toiminut huonosti tai jopa jättänyt kokonaan tekemättä jotain välttämätöntä. Samalla jää pohtimatta, miksi organisaatio mahdollisti moisen. Mikä johtamisessa ja/tai toimintatavassa mätti, niin että stiplu(ja) pääsi tapahtumaan?

Meillä on tainnut olla oma Enronimme, onneksi pienemmässä muodossa: Nokia Oyj. Jos lehtitietoihin on uskominen, Nokian syöksylaskun merkittävä syy on ollut yrityksen sokeus ja jähmeys reagoida ympäröivän maailman todellisiin tarpeisiin ja kiinnostuksenkohteisiin. Vaan kuinka usein näin käy pienemmissäkin organisaatioissa – myös julkishallinnossa?

Uskon, että suuri osa työssäkäyvistä ihmisistä haluaa luoda uutta ja onnistua hommissaan. Siitä huolimatta heidän toiveensa ei toteudu – ja HEITÄ moititaan, kun lopputulos ei ole paras mahdollinen. Kuitenkin syy saattaa olla esimerkiksi siinä

- että esimies on koulutukseltaan tai asenteiltaan Vanhan Liiton ihmisiä, jolloin kaikki uusi ja sen myötä ennestään tuntematon arveluttaa. Tällainen ihminen katsoo virheisiin eikä näe osaonnistumisia. ”Niinpä niin, mutta vanha tapa on parempi kuin pussillinen uusia.”


- että päätöksentekopolku on niin monipolvinen – ehkä poliittisin intohimoin rakenneltu – että hyvätkin ideat nuupahtavat matkalla. Kuntaorganisaatio luottamuselimineen on tästä yksi esimerkki.

- että organisaatiossa keskitytään sisäisen kivan ylläpitämiseen niin pontevasti, että asiakas tuntee tämän hiertymänä nahoissaan. Tällaiseen olen törmännyt (liian) monissa asiakaspalvelutilanteissa.

Kirja muistutti konsultti/coach-minääni: Älä tuijota ilmiselvää, sormella osoitettua ”virhettä”. Katso rakenteita, jotka mahdollistavat sen. Zen-munkki Thich Nhat Hahn sanoo saman runollisemmin:

”Jos kasvi ei tuota hedelmää, älä syytä kasvia, vaan tutki, mikä vika on maaperässä.”

]]> http://www.fakta-fiktio.fi/faktablog/index.php?entry=entry120506-172357 2012-05-06T00:00:00Z 2012-05-06T00:00:00Z
Kirkko ja kaupunki –lehden päätoimittaja Seppo Simola kirjoitti viime pääkirjoituksessaan, että Ahneus on kuolemansynneistä kavalin. Kun menee riittävän kovaa, emme edes ymmärrä, että haluamme vain koko ajan lisää – usein ilman todellista syytä. Ja vielä: oletamme, että saman voimme vaatia muilta.

Simola kirjoittaa:

- Omaa hyvinvointiamme emme voi maksattaa toisilla.
- Luomakunnan kruunu himmenee, ellei sen touhu ole tolkullista.

Kaiken normaalin tohisteluni keskellä huomasin kaipaavani Jotain. Pysähdyin – ja siinä se oli: levollisuus. Hetki rauhoittumista, sitten keskittymistä, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen ja jo tuntui olo kirkkaammalta.

Mitä tapahtuisi, jos johtamisen yhdeksi johtotähdeksi otettaisiin työyhteisön levollisuuden vaaliminen? Iloista ja vilkasta saa olla, touhuakin, mutta siten, että toiminta ei turhaan nosta verenpainetta tai herätä ahdistusta. Surullistakin voi välillä olla, mutta siten, että se tiivistää ihmisten välejä eikä päinvastoin johda syyllisten etsintään.

Huippu-urheilussa levollisuutta pidetään erittäin tärkeänä. Jos myös työssä tähtäämme priimatuloksiin, eiköhän levollisuuden tulisi olla vallitseva periaate työpaikoillakin? Millä käytännön tavoin levollisuutta voi luoda ja viljellä arjessa?

]]> http://www.fakta-fiktio.fi/faktablog/index.php?entry=entry120429-163246 2012-04-29T00:00:00Z 2012-04-29T00:00:00Z
1. Kaikki muuttuu ja päättyy.
2. Asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan.
3. Elämä ei ole aina reilua.
4. Kipu on osa elämää.
5. Ihmiset eivät ole aina rakastavia ja lojaaleja.

David Richo on amerikkalainen psykoterapeutti. Toivottavasti hän toimii myös leadership coachina ja työyhteisövalmentajana, sillä enpä muista, milloin viimeksi olen saanut ammattikirjasta niin paljon omaan työhöni kuin tästä. Hieman näytteitä kirjasta:

1.
Kun en enää nähnyt tarkasti lukiessani, en aluksi halunnut myöntää, että näköni oli heikkenemässä. Aloin käyttää suurennuslasia. Pian vaihdoin kaupasta ostettuihin lukulaseihin. Alkaessani kärsiä päänsäryistä menin vihdoin tapaamaan silmälääkäriä, joka antoi minulle silmälasireseptin. Muistan, kuinka hänen täytyi vakuutella minulle, että linssini ovat hyvin heikot, eikä ollut kyse siitä, että välttämättä tarvitsisin niitä. Hän oli epäilemättä tavannut kaltaisiani aiemminkin: vanheneva mies, joka yrittää kiistää, että olisi jo aika päästää irti.

Kehoni myöntyi kauan ennen kuin mieleni pystyi seuraamaan esimerkkiä.

2.
Vaatii nöyrää antautumista, jotta pystyy myöntymään sille, että asiat etenevät haluamiaan reittejä. Luonto tulee meitä vastaan tässä asiassa, sillä tuonkaltainen nöyryys lähentää meitä maahan. Englannin kielen sana ”humility” (nöyryys) tulee sanasta ”humus”. Nöyryys ei tarkoita itsensä alentamista tai pelkkää vaatimattomuutta. Se on itsensä todellisuudelle virittämistä.

Nöyryys on myöntymistä maanpäällisille ehdoille, jotka tekevät elämästä vaikeaa ja samalla niin jännittävää.

3.
Homo sapiensin geenipooliin kuuluva tosiasia on elää kostaminen oletusasetuksena. Vaatii henkisyyden harjoittamista, jotta kykenee olemaan tottelematta tätä luontaista impulssia. .. Kostaminen ei tasapainota asioita, sillä se vahingoittaa kostajan sielua ja saa siihen aikaan entistä vakavamman epätasapainon.

Henkisesti kehittyneellä aikuisella on henkilökohtaisia tavoitteita, mutta ei toisen kustannuksella. Moraalisesta periaatteesta tulee tärkeämpi kuin menestyksestä materiaalisessa maailmassa.

4.
Self help –liike vaatii joskus, ehkäpä liian joustamattomasti, että meidän ei tule koskaan alistua uhreiksi. Aikuinen tietää, että joskus ei voi välttää uhriksi joutumista, jos kokee elämänsä täysillä. Meitä kaikkia käytetään joskus hyväksi, huijataan, petetään, johdetaan harhaan, lyödään kanveesiin. Vaikka kuinka yritämme välttää nämä vaihtoehdot, vaikka kuinka haemme hyvitystä niiden tapahtuessa, emme voi täysin välttyä niiltä. Kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa.

Henkisesti kehittynyt aikuinen ei etsi vastausta (ahdinkoonsa) vaan sen merkitystä.

5.
Ihmissuhteita koskeva tosiasia on, että emme jatkuvasti saa huomiota, hyväksyntää, arvostusta hellyyttä ja sallimista, emmekä todellakaan siinä määrin kuin toivoisimme. Kun myönnymme ehdoitta tälle kumppaniamme (myös työssä. KH) koskevalle tosiseikalle, emme enää kuvittele elävämme sadussa vaan olemme tiedostavia aikuisia. Emme enää tarvitse sitä, mitä emme voi saada.

On paradoksaalista, että kun emme enää odota mahdottomia, kumppanimme tuntee olonsa vähemmän painostetuksi, minkä seurauksena hän tyydyttää tarpeemme itse asiassa entistä paremmin. Joskus todellisuuden hyväksyminen sellaisenaan edistää todellisuuden muuttumista.

]]> http://www.fakta-fiktio.fi/faktablog/index.php?entry=entry120422-195530 2012-04-22T00:00:00Z 2012-04-22T00:00:00Z
Suurjohtamiseen kuuluu mm.:
- ihmiset ja tavarat – niiden luonne ja määrä – arvotetaan samalla tavalla = rahalla. Kaikkea liikutellaan teoreettisina entiteetteinä. Siinä missä tavaroille lasketaan ”valmistuskustannus + varastointi- ja myyntikulut + haluttu kate = ovh”, myös ihmisten hyödyllisyys todetaan samanlaisen kaavan mukaan.

- laskentakaavan tueksi viritetään arvoverkko, jolla perustellaan toimintaa, esimerkiksi vetoamalla kansalliseen tai työpaikan sisäiseen etuun.

- erikoistuotteisiin – mm. ylimpiin johtajiin – ylläkuvattu menettely ei päde. Niiden arvo mitataan toisilla muuttujilla. Tältä osin suurjohtamisen pelisäännöt eivät ole läpinäkyviä, eli ulkopuolisten arvioitavissa.

Suurjohtamisessa toteutuu George Orwellin ”Eläinten vallankumous” -kirjan lausahdus: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”. Vuonna 1945 julkaistu teos kuvaa hurjalla tavalla, miten päätoimijat (fiksut siat) irtaantuvat muiden eläinten todellisuudesta ja alkavat määritellä, miten eläinten on elettävä.

Oman suuruuden (taloudellisen ja yhteiskunnallisen vallan) vaalimista varten tietyt siat kuitenkin luovat omat säännöt, joihin muilla ei ole kritiikin sijaa.

Viime vuonna seurasimme, miten tunisialaiset, egyptiläiset ja libyalaiset lopettivat hyväksymästä joidenkin ihmisten suuremman tasa-arvoisuuden muuta kansaa vastaan. Monet meistä taisi olla hengessä mielenosoittajien rinnalla. Peukutimme noiden maiden ihmisyksilöiden hyvinvoinnin puolesta, ylimmän johdon rajatonta ökyilyä vastaan.

Ovatko kotimaan viime päivien tapahtumat osoitus siitä, että meissäkin on heräävää muutosenergiaa, tahtoa uudenlaiseen johtamiseen? Haluammeko mekin eroon ihmisten arkitodellisuudesta irtautuneesta johtamisesta?

Monessa organisaatiossa on jo toteutettu tolkullista ja samalla tuloksellista johtamista – onnitteluni kaikille Great Place to Work -voittajille! Samansuuntaisiksi, alkuvuoden ministeriteoiksi nimitän myös Heidi Hautalan Finnair-päätökset. Lisää tällaista!

Orwell sanoi kirjansa olevan poliittinen satiiri – siis fiktiota, jolle voi nauraa. Seuraavan lausahduksen olisimme kuitenkin voineet lukea mistä tahansa superbonuksia puolustavasta tekstistä, nimeä ja toimipaikkaa vaihtamalla:

"Vinku ei koskaan väsynyt selittämään, miten loputon työ oli maatilan valvomisessa ja sen kaikkien toimien järjestelyssä. Suuri osa tästä työstä oli sen laatuista, että muut eläimet olivat liian tietämättömiä sitä ymmärtääkseen.”
]]> http://www.fakta-fiktio.fi/faktablog/index.php?entry=entry120318-145659 2012-03-18T00:00:00Z 2012-03-18T00:00:00Z
Suomen Akatemian Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus (WORK) -tutkimusohjelma paneutui vuosina 2008-2011 työelämän muutosten sekä työn ja hyvinvoinnin suhteen tutkimukseen. Tutkimusohjelman tuloksista ja tutkijoiden havainnoista on koottu kirja ”Työstä, jousta ja jaksa” (Gaudeamus, 2011).

Monipuolisen teoksen annista silmiin pisti pohdinta tekijöistä, jotka heikentävät työviihtyvyyttä. Työpaikassa, fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti, on monessa organisaatiossa korjattavaa. Kun työntekijä alkaa oirehtia uupumusta, pääsyylliseksi aletaan hakea huonoja työolosuhteita, kehnoa johtamista, raskasta tehtäväkuormaa tms.

Tutkijoiden mukaan kuitenkin työn suurimmat ongelmat löytyvät usein varsinaisen työyhteisön ulkopuolelta – maailmasta, johon työnantajan korjaustoimenpiteet eivät automaattisesti ulotu. Mitä mahdollisuuksia organisaatiolla on auttaa työntekijää onnellisempaan elämään?

Työyhteisöt karttavat katsoa muusta kuin työstä aiheutuvia jaksamisongelmia suoraan kohti. Ei haluta puuttua yksityiselämään. Mitä jos kuitenkin puututtaisiin, niin kuin kaverit auttavat toisiaan?

Monen työntekijän voimat ovat vähissä, koska lähipiirissä on alkoholisti tai vast., joka häiriköi sekoittamassa arkea ja pankkitiliä. Mitä jos työpaikalle perustettaisiin Al-Anon –ryhmä, alkoholistien läheisille tarkoitettu toipumisyhteisö?

Joillakin on jatkuva univaje, koska perheen pikkutilliäisellä on unirytmi sekaisin tai isommat lapset terrorisoivat vanhempaansa (kaikella rakkaudella, jotkut murrosikäiset osaavat tehdä elämästä sen kuulun kuuman paikan). Mitä jos tällainen työntekijä passitettaisiin viikoksi kohtuuhintaiseen hotelliin nukkumaan yönsä rauhassa ja kotiin palkattaisiin ”perhekouluttaja”, joka turvallisesti mutta täsmällisesti ohjaisi jäljellejääneet tolkulliseen elämänmenoon?

Tai vielä: tiedän, että työnantaja ei periaatteessa saa puuttua työntekijöiden vapaa-aikaan, mutta joskus olisi paikallaan sanoa suoraan, että töihin kuuluu tulla levänneenä eikä nakkikioskin kautta yöreiveistä.

Kun katson vastikään julkaistuja tietoja Suomen parhaiksi arvioiduista työpaikoista, näyttää siltä, että niissä välittäminen on yksi keskeinen esimiestaito. Välittämisestä yllä olevassa tuumailussakin on kysymys.
]]> http://www.fakta-fiktio.fi/faktablog/index.php?entry=entry120311-152529 2012-03-11T00:00:00Z 2012-03-11T00:00:00Z
L = liittymistä – että haluaa tehdä asioita yhdessä

U = uskoa – itseä ja muita kohtaan, että kannattaa olla porukassa aktiivisena toimijana mukana

O = osaamista – että voi osoittaa olevansa tarpeellinen

T = tavoitteellisuutta – että koko ajan on perillä siitä, mihin osoitteeseen pyritään

T = tunneälyisyyttä – että antaa toisille tilaa, mutta ottaa myös oman paikkansa ja kantaa siitä vastuun

A = aloitekykyisyyttä – myös kyseenalaistamiseen tai yksintekemiseen

M = maanläheisyyttä – että asiat tulevat myös tehdyksi eikä vain ideoiduksi

U = uskallusta – tarttua toimeen silloinkin, kun onnistuminen ei ole itsestäänselvyys

S = sitkeyttä – samaan tapaan kuin ”tahdon”-lupauksessa: että pysyy rinnalla sekä myötä- että vastamäissä.
]]> http://www.fakta-fiktio.fi/faktablog/index.php?entry=entry120304-143632 2012-03-04T00:00:00Z 2012-03-04T00:00:00Z - Sen kertomiseen tarvitaan vain kaksi sanaa.
- Ja ne ovat…?
- Oikeat päätökset.
- Miten olette oppinut tekemään oikeita päätöksiä?
- Sen kertomiseen tarvitaan yksi sana.
- ?
- Ymmärrys.
- No, miten teille on kertynyt moinen ymmärrys?
- Se on selvitetty kolmella sanalla.
- Niin?
- Tuntemalla, ajattelemalla ja toimimalla.
- Siinäkö kaikki?
- Ei, yksi on vielä, ylitse muiden: yhteistyöllä.
- Siis miten?
- Oikeat päätökset syntyvät ymmärryksestä, joka rakentuu yhteistyöhön sitoutuneiden ihmisten
kanssa.
- Miten sellainen työnteon henki syntyy?
- Oikeista päätöksistä.

Hyviä päätöksiä tällekin viikolle toivottaen,
Kristiina Harju]]> http://www.fakta-fiktio.fi/faktablog/index.php?entry=entry120227-074812 2012-02-27T00:00:00Z 2012-02-27T00:00:00Z
Kuulluksi tulemisen tunteeseen tarvitaan kolmea vuorovaikutuksen taitoa.

Kohtaamisen taitoa kuvataan mm. näin:
- ”hän katsoo minua, silmästä silmään, koko ajan, eikä samalla selaa sähköpostejaan, hiplaa kännykkäänsä tai jopa vastaa siihen.”
- ”hän kysyy jatkokysymyksiä asioista, joista puhun hänelle – ja kuuntelee vastaukseni.”
- ”koko olemuksellaan hän viestittää, että olen hänelle mielenkiintoinen ihminen.”

Rakentavasta avoimuudesta sanotaan mm. näin:
- ”hän sanoo mielipiteensä selkokielisesti, mutta siten, että minulla on mahdollisuus olla eri mieltä.”
- ”hänen kanssaan on kiva jutella erilaisista asioista – muistakin kuin tiukasti työhön liittyvistä.”
- ”hän ilmaisee tunteensa ja hyväksyy/sietää, että muutkin tekevät niin.”

Turvallisuuden vaaliminen epävarmuudenkin keskellä on tärkeää mm. näin:
- ”vaikka hänellä ei ole tarjottavanaan muuta kuin epävarmuutta – yyteitä ja huonoja tuloslukuja – hän sanoo ääneen, että tekee yhteistyötä kanssamme.”
- ”hän pitää jatkuvasti esillä asioita, jotka ovat hyvin, niin että mieliala säilyy mahdollisimman toiveikkaana.”
- ”hänen ovensa on auki silloinkin, kun kaikki tuntuu vain kaoottiselta. Koen, että hän on minua(kin) varten.”

Ovatko ylläolevat kommentit koottu sinun työyhteisöstäsi, sinusta?
]]> http://www.fakta-fiktio.fi/faktablog/index.php?entry=entry120219-115123 2012-02-19T00:00:00Z 2012-02-19T00:00:00Z
Nyt jos koskaan otsikon lause on ajankohtainen. Kun luet lauseen, painota ensimmäistä sanaa NÄETKÖ. Ne, jotka selviytyvät tiukoistakin tilanteista, nimenomaan ”näkevät”. Asia selittyy aivojen erityisellä ominaisuudella havainnoida ympäristöä valikoivasti. Toiset löytävät pimeässäkin poistumisaukkoja. Toiset eivät kykene näkemään kuin pimeyden.

Uuden havaitseminen edellyttää motivaatiota: uteliaisuutta. Lamaantunut ja/tai pelokas ihminen on harvoin myös utelias. Huomio kiinnittyy vain esteisiin. Miten trimmata näkökykyä siten, että se löytää ympäristöstä asioita, jotka aiemmin ovat jääneet huomiotta (= eivät kiinnostaneet)?

Tässä muutamia ehdotuksia:

- määrittele, mitä todella haluat – millainen on paras UUSI elämäsi? Tämä ei tarkoita, että kaikki vanha pitää jättää taakse. Oleellista on, että ikään kuin aukaiset oven nykyisyyden talostasi tulevaisuuden maisemaan. Voit kaikessa rauhassa vielä olla sisällä talossasi, avaa vain ovi ja katso ulos. Näe. Mitä mielenkiintoista, uutta näet?

- mikä tulevaisuuden ihannemaisemassasi kiinnostaa sinua eniten? Miksi juuri se asia on sinulle merkityksellinen? Mitä hyötyä sinulle on siitä, että juuri se asia toteutuu elämässäsi? Muutosmotivaatio aktivoituu vain silloin, kun tavoite tuntuu alusta lähtien tulevan vaivan arvoiselta.

- kuka/mikä voi auttaa sinua? Näe, löydä apua, tukea ympäriltäsi. Joskus sellaista on tarjolla ihan vieressä, joskus sitä on haettava etäämmältä. Pääasia on, että pyydät apua aina, kun koet sitä tarvitsevasi. Liian usein ihmiset epäonnistuvat vain siksi, että olettavat, että heidän on selviydyttävä yksin.

- last but not least: hyvästele nykyisyys menneisyydeksi, astu ulos, lähde matkaan. Kaverin kanssa, motivoituneena, kohti sellaista elämää, joka tuntuu elämisen arvoiselta.
]]> http://www.fakta-fiktio.fi/faktablog/index.php?entry=entry120212-164407 2012-02-12T00:00:00Z 2012-02-12T00:00:00Z