Bongasin novellisti Alice Munron, kun muutama viikko sitten uutisoitiin, että hän oli voittanut Man Booker International –palkinnon. Tilasin heti kirjastosta useita hänen kirjojaan. Kun lehtijutun mukaan Munroa on verrattu nykyajan (naispuoliseksi) Tolstoiksi, odotukseni olivat todella korkealla. Ne täyttyivät. Luin kirjan toisensa perään, ihailin tarinanpunontaa ja sananhallintaa (kiitos Kristina Rikmanin oivallisten käännösten). Parasta kuitenkin oli sukeltaa kanadalaisten tavisten kulttuuriin, ihmisenkokoiseen arkeen.
Kyllikki Villalta olin lukenut hänen matkakirjojaan rahtilaivalla maailman merillä. Nyt vuorossa oli ”Tyttö sodassa” – äidin ja lottatyttären (silloin Wehanen) välisestä kirjeenvaihdosta hahmottuva omakohtainen tarina. Sekin oli täynnä arkea, kaukana glamorööseistä taistelukuvauksista.
Molempia kirjailijoita yhdistää kyky kuvata Elämää nyt-näkökulmasta. Monet heidän havainnoistaan ja johtopäätöksistään ovat meille kiireen turruttamille kuin potku takamuksiin: pysähdy! ymmärrä, että Tärkeä on juuri tässä!
Lomakausi alkoi perjantaina. Suunnitelmia lienee meillä kaikilla siitä, millainen unelmaloma on tänä vuonna. ”Sitku aurinko paistaa, voimme mennä/tulla/olla ..” ”Sitku lapset/sisarukset/appivanhemmat/ naapurit .. niin ..” Loma – niin kuin Elämä muutenkaan – harvoin toteuttaa suunnitelmat sellaisenaan. Ja samanaikaisesti, kun yritämme puskea tavoitteitamme todeksi, tapahtuu monia, aivan huikeita asioita, joiden arvoa emme huomaa ehkä ollenkaan.
Anna päivän näyttää ja yön tuntua sellaisina kuin ne osuvat kohdalle. Ilman ”sitku”-tyytyväisyysehtoja. Se, mikä on Nyt, on parasta juuri nyt. Kun harjoittelet nyt-asennetta lomalla, saatat siirtää sen työfilosofiaasikin – ja mikä sen fiksumpaa.
Blogi-viesti singahtaa sähköpostiisi lomakautena epäsäännöllisemmin. Tai sitten ei, katsotaan. Nautinnollista kesää – töissä, kotona, mökillä, matkoilla, sateessa, auringossa, tuulessa, rannalla, sisämaassa – kaikkialla, nyt-asenteella.
[ lisää kommentti ] ( 7 views )
Calendar
