Olen ollut aivan nyhverö-Nyyssönen julkisissa mielenilmauksissa. Olen päivitellyt keittiönpöydän ääressä, mutta siihen se on yleensä jäänyt. Hieman aktiivisempi olen ollut ns. hyväntekeväisyydessä.
Kun kenialainen kummityttöni Laurine Adongo kertoi, että hänen unelmansa on opiskella juristiksi, pyysin firman 20-vuotisjuhlien vieraita muistamaan häntä. Vielä kerran, kiitos lahjoituksista! Ne ovat kartuttaneet Laurine-rahastoa. Samanlaisen pyynnön esitin syntymäpäivävierailleni – kiitos teillekin! Samaan Laurine-pottiin nekin rahat ovat menneet.
Naisten Pankin osakkaana teen parhaani vahvistaakseni kehitysmaiden naisten mahdollisuuksia parempaan elämään.
Nämä vaihtoehdot ovat ”kyllä”-reaktioita: toimintaa myönteisen hyväksi. Yllämainitut uutiset tarvitsevat ”ei”-toimintaa, eettisistä syistä.
Kummassakin tapauksessa kyse on tavallisista ihmisistä. Heillä ei ole vaikutusvaltaisia tuttavia, puhumattakaan rahaa saada rinnalleen juristikaartia.
Onko niin, että me, joilla on laajat ja nimekkäät verkostomme, nielaisemme nämä tapahtumat kuin aamukahvimme? Miten me voimme tuoda esiin sen, että emme hyväksy lain mahdollistamaa epäeettisyyttä? Onko meistä vaikuttamaan siihen, että etiikka – terve järki ja välittäminen – voittaa?
Mitä me, tämän maan hyväosaiset, teemme, jotta laki ja etiikka näissä tapauksissa kohtaavat?
[ lisää kommentti ] ( 8 views )
Calendar
