Monessa paikassa väki istuskelee ruokatunnilla ulkona ja luikahtaa tosi ajoissa pois työpaikalta päivän päätteeksi – eletään kesän ja syksyn murroskautta. Miten saat näinä aikoina joukkosi motivoitumaan ensi syksyyn, semminkin kun tarjolla tuskin on mahtavia ilonaiheita?
Vuodenaikojen murrosta haasteellisempaa on johtaa aikuisia, jotka ikänsä puolesta ovat oman elämänpolkunsa murrosvaiheessa.
Elämänaikaiset fyysis-psyykkiset murroskaudet eivät lopu, kun kaksikymppisyys koittaa. Päinvastoin, niitä on tarjolla vähän väliä.
Murrosikä – ajanjakso kahden selkeämmän kauden välissä. Ajanjakso, jolloin entinen elämä liukuu tavoittamattomiin, ja uusi tekee tuloaan, mutta ei ole vielä ”päällä”. Ajanjakso, jolloin on vaikeaa määritellä, millaista elämänvaihetta oikeasti elää ja mitä elämältä – esim. työltä – haluaa.
Länsimaisten asiantuntijoiden mukaan murroskaudet toistuvat 7-10 vuoden välein. Kiinalainen filosofia ajattelee elämänvaiheiden vaihtuvan naisilla seitsemän vuoden ja miehillä kahdeksan vuoden sykleissä. Kiinalainen tapa nähdä elämä kehien muodostamana spiraalina on viehättävä, lohdullinen – ja kaiken lisäksi eri ikäkausien selityksiltään yhteneväinen länsimaisen tutkimuksen kanssa.
Nelikymppisyyden alusta olen muutama vuosi sitten kirjoittanut seuraavasti (Nelikymppinen – elämän huipulla. WSOY, 2006)
IKÄ
Helein kesä on ohi,
juuri nyt on vähän kiire,
koska esikoinen pääsee tänään ripille.
Hän on menossa täyttä vauhtia
kohti aikuisuuttaan.
Löydän oman rippikuvani.
Siinä kameraa kohti katsovat
Mikko, jota palavasti rakastin,
Elina, ikuinen ystäväni, edelleen,
Mara, finninaamainen lukutoukka,
ja Jaana, kaikkien poikien märkä uni.
Juurihan ME kuljimme kirkkokäytävää
alboissa, toivonkynttilä kädessä!
Mihin vuodet tästä välistä ovat hujahtaneet?
Ja kuitenkin, tiedän,
että jokainen ryppy,
jokainen periksiantanut solu
kertoo,
että olen taivaltanut aimo matkan
elämänkaarella eteenpäin.
Että nyt olen kaaren laella, elämän huipulla.
Kirkkaina päivinä näen selkeästi menneisyyteen.
Ja kun käännän katseeni kohti tulevaisuutta,
edessä avautuu avara maisema:
sen keskellä
vielä koskematon loppupolku.
Kun johdat murroskauttaan elävää ihmistä, muista, millaista on liikkua sakeassa sumussa. Sinne eksyy, ellei kuule selkeää kutsua:” Tännepäin”. Sinun äänesi antaa hänelle ehkä tärkeimmät koordinaatit selviytyä elämän kuoppaisessa maastossa.
[ 1 kommentti ] ( 31 views )
Calendar
