Kuinkahan monta lääkärinmääräystä suomalaiseen työelämään pitää kirjoittaa, jotta ihmisten kalenteri alkaa tolkkuuntua? Ja toisinpäin: tarvitsemmeko todella lääkärin määräyksen ennen kuin alamme organisoitua järkevämmin ja jaksavammin?
Monet esimiehet/johtajat sanovat, että kyllä he voisivat kirjoittaa kalenteriinsa suunnittelu- ym. –aikaa, mutta alaiset tarvitsevat heitä ad hoc ja vähän väliä. Onko tässä enemmän kyse organisaatiokulttuurista – että keskeyttää saa aina silloin, kun itsestä siltä tuntuu – vai ehdottomasta välttämättömyydestä?
Myös Invalidiliiton järjestöpäällikkö Marja Pihnala tuskaili aiemmin, kun aika ei riitä esimies-alais -kohtaamisiin. Lisäksi hän kuuli jatkuvasti, että hän ei ole koskaan tavattavissa (= kokouksissa, matkoilla jne.). Pihnala otti käyttöön Pomo-ajan: hänen kalenterissaan on säännöllisesti jakso, joka on tarkoitettu vain hänen omalle porukalleen. Jokainen voi etukäteen varata siitä itselleen kahdenkeskistä aikaa esimiehensä kanssa.
Organisaatio oppi nopeasti hyödyntämään Pomo-aikaa. Samalla tapa antoi uusia koordinaatteja Pihnalalle suunnitella kokonaisajankäyttöään. Työt eivät vähentyneet, mutta kuorman purkaminen systematisoitui uudella tavalla. Aikataulutuksessa tuli tilaa myös muulle kuin pakertamiselle.
Osaaminen ja jaksaminen ovat pääomaa, joita organisaatio ostaa ihmiseltä palkkaa vastaan. Aika on myös pääomaa, käyttöpääomaa. Mitä fiksummin sitä kulutetaan, sitä vahvemmaksi kokonaispääoma kehittyy. Niin kuin käyttöpääomaa usein, aikaa on yleensä liian vähän. Käytä sitä HYVIN.
Kun katsot kalenteriasi, näetkö siinä päivittäiset Oma-hetkesi, viikottaiset Pomo-aikasi ja ainakin kerran kuussa Kaveri-tapaamisen?
[ 1 kommentti ] ( 21 views )
Calendar
