Tarjolla on jos jonkinmoista sodanaikaista menestys- ja menetyshistoriaa, miehistä. Pääasiassa herooisia sankaritarinoita. En ole törmännyt yhteenkään juttuun, jossa sodassa vaikuttanutta miestä olisi kutsuttu yhtä halventavilla nimityksillä kuin siellä toimineita naisia. Vai onko olemassa miehistä vastinetta esimerkiksi ”haaralavetti”-sanalle, joka kuulemma kuului senaikaiseen sotilassanastoon lotista?
Sissiluutnantin tyttärenä tunnen nöyrää kiitollisuutta sotaan tahtomattaan joutuneita miehiä kohtaan. Pikkulotan jälkeläisenä erityisen aseman sydämessäni ovat saaneet myös lotat.
Kyllikki Villa, teoksessaan ”Tyttö sodassa” kertoo omasta lotta-ajastaan. Päiväkirjamerkinnät kertovat viestintälottien elämästä. Lukiolaisikäisten tyttöjen vastuulla oli nykymittapuun mukaan uskomattoman paljon: Suomen ilmapuolustus. Sitä neuvokkuutta, rohkeutta ja toivon ylläpitoa jatkuvan nälän näverryksessä. Kiitos, että jaksoitte.
Toivottavasti minun tyttärestäni, ainokaisestani, ei koskaan tarvitse tulla oikeata lottaa – vaikka sopivaa asennetta taitaa olla riittämiin. Kun joitakin aikoja sitten olin aivan lohduton erään mahdottomalta tuntuvan tehtävän kanssa, sain tältä pikkulotan lapsenlapselta postikortin: ”Alvesalon naiset kestävät ja selviävät.” Nuori nainen muistutti minua sukumme perusominaisuudesta. Niistin itkunenäni ja eikun eteenpäin.
Kiitollisuudenosoitukseni Suomen naisille, kaikenikäisille: yhdessä eteenpäin, miesten rinnalla. Väheksyvät sanat ovat vain kirjaimia, toiminta kertoo totuuden. Olkaamme teoissa arvomme mukaisia.
[ 1 kommentti ] ( 30 views )
Calendar
