Edellisiltana Aaron oli jättänyt tuolille piparin, kupillisen vehnäjauhoja sekä kirjeensä Joulupukille. Aamulla pipari, nami ja kirje olivat hävinneet, tilalle oli jätetty pari kaunista kuusenkoristetta. Jauhokuppi oli edelleen paikoillaan, mutta: jauhon pinnassa oli pienen pieniä painaumia – tontunjälkiä!
Joulupukin olemassaolosta ei Aaronilla ole vielä pienintäkään epäilystä. Kun päiväkodissa joku oli aamupalalla ilmaissut epäuskoaan, Aaron oli noussut ylös ja pitänyt seuraavanlaisen logiikan peruskurssin johdanto-osan: ”Koska on Hammaskeiju ja Nukku-Matti, tietysti on myös Joulupukki.”
Pikku keskustelumme jälkeen Aaron jatkoi matkaansa kirjastoon ”lainaamaan jotain jouluaiheista.”
Miten me aikuiset vaalimme luottamustamme hyvän mahdollisuuteen? Miten me tuotamme myös työssä hetkiä ja asioita, joiden varassa jaksamme vääjäämättömät vastoinkäymiset ja hankalat hiertymät?
Toivottavasti me edes kerran viikossa herätämme toisissamme uskon mielenkiintoisiin ratkaisuihin, selviytymiseen jne. koska luottamus Elämään hoitaa koko kehoa: rentouttaa lihaksia, piristää aivoja, hellii sydäntä ja inspiroi sielua.
[ lisää kommentti ] ( 14 views )
Calendar
