Onko minulla elämänarvoja – ja jos on, onko minulla rohkeutta antaa niiden ohjata valintojani?
Gardellin teos kertoo siitä, että päähenkilöllä on arvoja, mutta ei uskallusta elää niiden mukaan. Hän tekee erittäin ymmärrettäviä, ”realistisia” valintoja – ja niistä tulee surullinen olo. Niin totta, niin tavallista: kun oikein yrittää olla hyväksytty, valintoja ohjaavat muiden vaateet. Loistava kirja, arkinen pelkääjän tarina.
Hannu-Pekka Björkmanin Valkoista valoa on kokoelma huikeita esseitä, joissa hän tutkii elämää eri taiteenalojen läpi. Teatterin olemuksen tutkiminen saa paljon tilaa, onhan hän näyttelijä, mutta erinomaista tekstiä Björkman on luonut myös kuvataiteiden ja kirjojen innoittamina. Tämäkin teos on loistavaa kieltä (välimerkkejä myöten, sanoo nimimerkki Kieliopin pilkkuiita).
Keskeinen teema kirjassa on: miten uskollinen olen omille elämänarvoilleni? Moneen kertaan Björkman toteaa, että vaikeaa se on. Ja kuitenkin: jos niistä pahasti lipsuu, mitä jää jäljelle? Ei mitään, ainakaan arvokasta.
Hannu-Pekka Björkman kirjoittaa:
”On ollut aikakausia ja aikoja, jolloin vakaumuksen ilmaiseminen on ollut hengenvaarallista. Nykypäivänä länsimaissa kuitenkin vähintä, mitä taitelija voi yrittää, on olla rehellinen itselleen ja yleisölleen. Se ei ole helppoa. Itselleni mielipiteen ilmaiseminen on aina ollut vaikeaa.
..
.. vaikka olen tunnustautunut ortodoksiksi, huomaan välillä vähätteleväni uskoani siksi, ettei kukaan esittäisi vaivaannuttavia kysymyksiä tai hymyilisi pilkallisesti. Näin jää esimerkiksi uskon näkyvä ilmaus – ristinmerkki – usein tekemättä, kun olen syömässä julkisella paikalla. Silti olen kokenut uskoni suhteen suurta helpotusta siitä syystä, että olen tietoisesti valinnut puoleni. Näyttänyt, missä seison.”
Kun vaihdat ”taiteilija”-sanan esim. ”johtaja”-sanaan, ”yleisölleen”-sanan ”yhteisölleen”-sanaan, ”ortodoksiksi”-sanan sellaiseen, joka kuvaa sinua, sekä sitä kuvaavan teon (ristinmerkin) sopivaksi, huomaat, että Björkmanin teksti ei ole vain artistista sanailua. Se on kutsu rohkeuteen näyttäytyä omana itsenään ja todistus siitä, että tämä kannattaa.
Elämän valinnat ovat monesti vaikeita, mutta vielä vaikeammiksi ne tulevat, jos ei uskalla valita sen mukaan kuin itse tuntee ja ajattelee.
Ollaanhan – tässä posttaantuma-arjen viidakossa – mahdollisimman usein Hannu-Pekka Björkmaneja?
[ lisää kommentti ] ( 8 views )
Calendar
