Kaikki eläinlajit pyrkivät säilyttämään reviirinsä ennallaan ja toimimaan siten kuin ovat lapsena vanhemmilta oppineet. Ihminenkin on huono muuttumaan. Ei siis ihme, että vain 5-15% ihmisistä on luontaisia muuttujia. Muut aristelevat uusia olosuhteita, tai ainakin tarvitsevat tukea uuteen ryhtymiseen.
Pakollisen muutoksen äärellä on hyvä käydä myös läpi, mitä ei tarvitse muuttaa – mikä on tärkeää säilyttää. Ja millä keinoin tämä onnistuu.
Esimerkki:
Organisaatiossa on juuri ollut yt:t ja jäljelle jäävien työt pitää järjestää uusiksi. Sen lisäksi, että ihmiset ovat hämmentyneitä, kun osa työkavereista on häipynyt pää painuksissa, heitä odottavat uudet – todennäköisesti entistä vaativammat – tehtävät. Miten esimiehen olisi toimittava, jottei porukka ala parin-kolmen kuukauden jälkeen oirehtia (muutosahdistus ei yleensä iske heti, vaan hetken kuluttua)?
Yksi keskeinen tehtävä on käydä yhdessä läpi asioita, jotka eivät uusissakaan olosuhteissa muutu, vaan pysyvät työnteon kivijalkana. Tämä saattaa rauhoittaa ilmapiiriä merkittävästi.
Lisäksi on hyvä keskustella siitä, millaista perinnettä, ilmapiiriä tms. ihmiset itse haluavat vaalia, niin että uusissakin olosuhteissa heistä tuntuu mukavalta tehdä töitä ao. organisaatiossa. Yhteinen ”nämä asiat ovat meillä olleet hyvin ja näiden haluamme jatkuvan” –pohdinta tuottaa monesti innostavia arjen ideoita työyhteisön vahvistamiseksi. Esimiehen tehtävänä on pitää huolta siitä, että ideat voivat muuntua myös käytännöksi.
Summa summarum:
Muutoksen viisaus ei ole ainoastaan uudistumisessa, vaan myös siinä, että säilytetään jotain sellaista, joka on edelleen keskeistä onnistumisille.
[ lisää kommentti ] ( 9 views )
Calendar
