To do-listallasi saattaa olla tämäkkä luettelo asioista, jotka haluat hoidettavaksi. Pitää tehdä tämä, pitää käynnistää tuo, pitää muistaa vielä se – ja niin edelleen. Mieli on täynnä pitää-verbisiä lauseita, ehkä vielä huutomerkillä terästettyinä.
Mitäpä jos aloitat tämän kvartaalin kiitos-asenteella? Kiität itseäsi, työkavereita, läheisiä, olosuhteita, joiden keskellä elät, ja niin edelleen? Lässynlässyä? Mistä kiittää, jos asiat ovat pielessä? Mitä hyötyä?
Tyhjät, epäaidot kiitokset ovatkin ällöttävää lätinää. Sanojen seurana vastaanottajan on kuultava sydämen saundi.
Aina on asioita, jotka voisivat olla paremmin. On myös asioita, jotka ovat jo sopivan hyvin. Kumpaan kiinnität huomiosi?
Kumpi energisoi sinua paremmin uusiin ponnistuksiin – velvollisuuksien luettelointi vai että joku sanoo: ”Kiitos muuten, että (asia, kiitoksen syy)”?
Monet odottavat kiitoksen lausumista, kunnes tulee r-i-i-t-t-ä-v-ä-n suuri onnistuminen, tai huikea asioiden tola. Itse asiassa kiitos saattaa upgreidata asioita: kun kiittää jostakin, tämä alkaa tuntua aiempaa merkityksellisemmältä.
Teetän aika ajoin coaching-asiakkaillani 10 kiitoksen fokusharjoituksen: kiitä päivittäin kymmenestä asiasta elämässäsi. Ne voi kirjoittaa näkyviin tai ainakin kertoa itselle sisäisenä puheena. Kun taas kerran olin antanut ko. kotitehtävän, sain jo seuraavan päivän illansuussa asiakkaalta ”kiitos-postia”. Hän lähetti päivän kiitoksensa näytille.
Päivän ensimmäinen kiitos oli: ”Kiitos, että sujahdimme aamiaisen jälkeen puolisoni kanssa vielä hetkeksi kahdestaan sänkyyn. Ihan vain olemaan, aloittamaan yhdessä päivän.”
[ lisää kommentti ] ( 4 views )
Calendar
