Elisa piti ajatusta hyvänä. Sitten tuli hiljaisuus. Eräänä päivänä postilaatikko kolahti aivan erityisestä syystä: sain Elisalta kirjeen. Käsinkirjoitetun, kauniille paperille. Kirjeessä oli ehdotus, että emme meilaisi, vaan lähettäisimme oikeita kirjeitä.
Ensimmäistä kirjettä varten en vielä saanut hankituksi oikeaa kirjepaperia, mustekynä oli, mutta tekstiä tuotin vielä tikkukirjaimilla – niin kuin työmuistiinpanoni. Nyt on kirjepaperikin ja siihen kuuluvat kuoret.
Miten tärkeä Elisan ehdotus minulle olikaan! Joudun – pääsen – pysähtymään: keskittymään siihen, mitä oikeasti haluan kertoa ystävälleni. Käsin kirjoittaminen on solahdus toiseen maailmaan, lähemmäksi omaa itseä – varsinkin kaunokirjoituksen vaikutuksesta.
Mikä voi olla laadukkaampaa downshiftingia kuin ajatusten muotoilu, kirjain kirjaimelta, paperille, lähetettäväksi ystävälle.
Toisen ystävän, Tiinan, kanssa on yritetty saada aikaan illansuutapaamista. Paikkakin valittiin syksyllä: Töölönranta. Vaan kevääksi elämä on ehtinyt emmekä ole vielä istahtaneet sovitulle kuoharille. Syy tähän on ollut yhteyden molemmissa päissä. Mihin meillä on ollut niin kiire, että kaveruus on jäänyt kakkoseksi?
Miltä osin sinun olisi hyvä hiljentää menoa, jotta ehdit tehdä myös arkea tärkeämpiäkin asioita?
Elämä tuntuu välillä kutistuvan kännykän, tietokoneen ja ratin kanssa seurusteluksi. Hyviä välineitä kaikki, mutta tarvitsemme myös suoraa kosketusta luontoon, luontokappaleisiin – myös ihmisiin, ihmisyyteen.
Eino Leino puki aikanaan runoksi yllä olevan:
Rauha
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
[ 1 kommentti ] ( 40 views )
Calendar
