21 miljardia euroa vastaa lähes puolta valtion vuosibudjetista.
Ahosen mukaan, jos jaksaisimme tehdä töitä 65-vuotiaaksi asti, tämä tuottaisi sellaista varallisuutta, jonka turvin voisimme tehdä monia asioita, esimerkiksi lyhentää työviikkoa yhdellä päivällä tai pidentää lomia kuukaudella.
Miksi ihmiset haluavat pois töistä niin innokkaasti, että Sailaksen & co. houkuttimet eivät liiemmin jarruta eläköitymishakuisuutta? Koska niin monessa työpaikassa on sellaista, että ihmiset kokevat olevansa siellä vain menoerä, ei menestyksen tekijöitä.
Suurimmaksi syyksi pakoon työelämästä Ahonen nimeää huonon, vanhanaikaisen johtamisen. Johtamistapojen parantaminen työntekijälähtöisemmiksi olisikin paras keino pidentää ihmisten työuria, ilman valtiovallan pakkokeinoja, Ahonen kuittaa.
Viime vuosina organisaatioissa on innolla toteutettu asiakaslähtöisyyttä. Jotkut ovat tehneet oikeita kvanttihyppyjä tässä, mm. Itella (sanoo nimimerkki ”Monipuolisista postipalveluista ilahtunut etutöölöläinen”). Nyt, kun asiakkaat on havaittu tuloksentekijöinä, palvelutuotannon ”alkupää” voisi saada osakseen kehittämishuomion.
Mikä on sinun panoksesi kehittää työn tekemistä teillä niin, että ihmiset haluavat nauttia eläköitymiskahvinsa vasta 65-vuotiaina? Jos vastaat, että sinä et voi tehdä mitään, koska et ole sellaisessa asemassa, niin minä sanon höpöhöpö: me kaikki voimme tehdä JOTAIN.
Jotkut voivat vaikuttaa isommilla teoilla, mutta me kaikki voimme ainakin käyttäytyä toisiamme kohtaan työviihtyisyyttä lisäävällä tavalla.
Toistan: mikä on sinun uudenvuodenlupauksesi työyhteisöllesi: mitä sinä teet, jotta teillä on viimevuotista mukavampaa?
[ 1 kommentti ] ( 7 views )
[ lisää kommentti ] ( 7 views )
Alakerran Aaron, 6v, kertoi, että heillä oli käynyt tonttu, tarkemmin sanoen vakoojatonttu. ”Vakoojatonttu on sellainen, joka käy katsomassa, että lapset ovat kilttejä. Ja jos ovat, se vie lasten lahjatoivomuslistan Joulupukille,” Aaron selvitti.
Edellisiltana Aaron oli jättänyt tuolille piparin, kupillisen vehnäjauhoja sekä kirjeensä Joulupukille. Aamulla pipari, nami ja kirje olivat hävinneet, tilalle oli jätetty pari kaunista kuusenkoristetta. Jauhokuppi oli edelleen paikoillaan, mutta: jauhon pinnassa oli pienen pieniä painaumia – tontunjälkiä!
Joulupukin olemassaolosta ei Aaronilla ole vielä pienintäkään epäilystä. Kun päiväkodissa joku oli aamupalalla ilmaissut epäuskoaan, Aaron oli noussut ylös ja pitänyt seuraavanlaisen logiikan peruskurssin johdanto-osan: ”Koska on Hammaskeiju ja Nukku-Matti, tietysti on myös Joulupukki.”
Pikku keskustelumme jälkeen Aaron jatkoi matkaansa kirjastoon ”lainaamaan jotain jouluaiheista.”
Miten me aikuiset vaalimme luottamustamme hyvän mahdollisuuteen? Miten me tuotamme myös työssä hetkiä ja asioita, joiden varassa jaksamme vääjäämättömät vastoinkäymiset ja hankalat hiertymät?
Toivottavasti me edes kerran viikossa herätämme toisissamme uskon mielenkiintoisiin ratkaisuihin, selviytymiseen jne. koska luottamus Elämään hoitaa koko kehoa: rentouttaa lihaksia, piristää aivoja, hellii sydäntä ja inspiroi sielua.
[ lisää kommentti ] ( 14 views )
Itsenäisyyspäivän Hesari omisti kokosivun lotille – oikeiden lottien aidoille muistoille eikä (mies)kirjailijoiden tunnelmoinnille. Se oli sydäntäraapivaa luettavaa. Miksi naisten rooli sodan tragediassa on kirjallisuudessa kuvattu niin ylenkatseellisesti?
Tarjolla on jos jonkinmoista sodanaikaista menestys- ja menetyshistoriaa, miehistä. Pääasiassa herooisia sankaritarinoita. En ole törmännyt yhteenkään juttuun, jossa sodassa vaikuttanutta miestä olisi kutsuttu yhtä halventavilla nimityksillä kuin siellä toimineita naisia. Vai onko olemassa miehistä vastinetta esimerkiksi ”haaralavetti”-sanalle, joka kuulemma kuului senaikaiseen sotilassanastoon lotista?
Sissiluutnantin tyttärenä tunnen nöyrää kiitollisuutta sotaan tahtomattaan joutuneita miehiä kohtaan. Pikkulotan jälkeläisenä erityisen aseman sydämessäni ovat saaneet myös lotat.
Kyllikki Villa, teoksessaan ”Tyttö sodassa” kertoo omasta lotta-ajastaan. Päiväkirjamerkinnät kertovat viestintälottien elämästä. Lukiolaisikäisten tyttöjen vastuulla oli nykymittapuun mukaan uskomattoman paljon: Suomen ilmapuolustus. Sitä neuvokkuutta, rohkeutta ja toivon ylläpitoa jatkuvan nälän näverryksessä. Kiitos, että jaksoitte.
Toivottavasti minun tyttärestäni, ainokaisestani, ei koskaan tarvitse tulla oikeata lottaa – vaikka sopivaa asennetta taitaa olla riittämiin. Kun joitakin aikoja sitten olin aivan lohduton erään mahdottomalta tuntuvan tehtävän kanssa, sain tältä pikkulotan lapsenlapselta postikortin: ”Alvesalon naiset kestävät ja selviävät.” Nuori nainen muistutti minua sukumme perusominaisuudesta. Niistin itkunenäni ja eikun eteenpäin.
Kiitollisuudenosoitukseni Suomen naisille, kaikenikäisille: yhdessä eteenpäin, miesten rinnalla. Väheksyvät sanat ovat vain kirjaimia, toiminta kertoo totuuden. Olkaamme teoissa arvomme mukaisia.
[ 1 kommentti ] ( 30 views )
Meillä tehdään TE-keskuksen tuella laajahkoa markkinatutkimusta aivan uudentyyppisestä johtamisvalmennuksesta. Se esitellään julkisuuteen vuodenvaihteen jälkeen – olemme aivan inskana siitä!
Markkinatutkimushaastatteluissa on jatkuvan pohdinnan kohteena johtamisosaamisen määrittely: mitä nykyaikaisen esimiehen pitää osata, jotta pärjää työssään sekä tuloksen että työkumppaneittensa hyvinvoinnin suhteen.
Tietyt osaamisalueet nousevat aina esiin:
- on ymmärrettävä numeroita, eli osattava tulkita toiminnan kielelle
- on tunnistettava esimiehen toiminnan rajat (pikemminkin ulottuvuudet, sillä pulma tuntuu olevan
monesti se, että esimiehet eivät uskalla käyttää esimiehen valtaa), eli mistä on päätettävä ja kannettava
vastuu
- on tultava terveellä tavalla toimeen ihmisten kanssa, eli on oltava sekä jämäkkä että inhimillinen.
Lisäksi on tullut vastaan kirjo muita osaamistarpeita, hieman organisaation erityisolemuksesta riippuen.
Miten teillä on määritelty esimiesten osaamisen kartta?
Erilaisten osaamismäärittelyjen läpi on siivilöitynyt yksi ylitse muiden: muutosvalmius ja terve itsetunto. Esimiesten on oltava avoimia muutokselle ja kyettävä saman tien omaksumaan ja siirtämään toimintaan organisaation uudelleenjärjestelyt, resurssivähennykset jne. Esimiehen on kyettävä ottamaan vastaan ja käsittelemään työkumppaneittensa hämmästys/pettymys/ahdistus/jne., jotka muutosilmoituksista sikiää.
Missä tällaisia ihmeihmisiä on tarjolla? Kyllä, siellä täällä ja joitakin eri organisaatioissa, mutta paljon enemmän tarvittaisiin, kun kuuntelee johdon toiveita hyvästä esimiestyöstä.
Olemme valmiina ottamaan haasteen vastaan, eli valmentamaan uusia esimiehiä näihin ominaisuuksiin. Jos kiinnostaa, miten luulemme tässä onnistuvamme, ota yhteyttä!
[ 1 kommentti ] ( 40 views )
Calendar
