Juuri nyt meidän pitäisi nauraa paljon ja kaikkialla: se vahvistaa tuloskuntoa.
Intialainen lääkäri Madam Kataria (mies) kokosi vuonna 1995 viiden henkilön ryhmän nauramaan. Lääkärinä hän tiesi, miten terveellistä - ja vahvistavaa - nauru on. Tällä hetkellä eri puolilla maailmaa kokoontuu yli 2000 ryhmää säännöllisesti - nauramaan.
Nauruklubien asemesta naurun pitäisi helistä ennen kaikkea työpaikoilla, respasta ja varastosta aina johtokunnan kokoushuoneeseen.
Nauru vähentää stressiä ja avaa mielen uudenlaisille ideoille. Yhteinen ilo vahvistaa me-henkeä ja luottamusta. Naurun on todettu laskevan verenpainetta, lisäävän onnellisuushormonin, serotonin tuotantoa ja vahvistavan yleiskuntoa.
Muutama minuutti naurua vastaa kolmen vartin rentoutusta. Naurava ihminen jaksaa ja viitsii. Tiedätkö toista yhtä halpaa ja tehokasta ahdistuksen ja apatian vastalääkettä?
Miten johtaa nauru viriämään työyhteisöönne? Tee niin kuin tohtori Kataria: 1) ole itse hyväntuulinen, ja 2)toimi tietoisesti niin,että saat ihmiset löytämään ilonaiheita elämästään. Anna vilpittömälle hymylle edes hieman aikaa päivittäin: kun sanot aamulla "huomenta" työkumppaneillesi, palaverin loppupuheissa tai kun meilillä huomioit tiimisi jäsenen nimipäivän.
Äitini oli Karjalan evakkoja. Kipakka tyyppi, loppuaikoina lisäksi todella sairas. Vaan lyhyessäkin puhelinkeskustelussa hän mielellään käsitteli aina iloisia aiheita - villakoiriemme touhuilua ym.kaikkea tavallista kivaa.
Juuri ennen hänen kuolemaansa kyselin taas kerran evakkomatkasta: miten sellaisesta voi selvitä henkisesti ehjänä, kun KAIKKI piti jättää?
" Kun oli pakko," hän kuittasi ja saman tien jatkoi kertomalla, mitä jännittävää ja huvittavaa evakkomatkalla tapahtui. Nauru ja ilo otettiin katastrofin lievittäjäksi. Varsinaista sydänlääkettä, myönteinen perusasenne.
Olkoon hymy kaikessa mukana, mitä ikinä viikko tuokaan työssä tullessaan,
toivottaa,
karjalaisen äidin tytär - toinen käsi kipsissä (rannemurtuma)
[ lisää kommentti ] ( 16 views )
Ennustajilla taitaa tällä hetkellä mennä hyvin. Monet johtajat ovat valmiita maksamaan mukavasti, jos vain joku kertoo varmana tietona, mitä tapahtuu seuraavaksi. Delfoin oraakkeli ratkaisi aikanaan totuuskriteerin sillä, että puhui niin epäselviä, että vastauksen ymmärtäminen todella jäi kuulijan vastuulle.
Kun lukee viikon talouslehdet, voisi hyvin avata nykyaikaisen Delfoin vastauskonttorin: sitaattikioskin. Tiedustelijalle sitten vain siteeraamaan mediassa lausuttuja eri näkemyksiä edessä olevasta elämästä. Yhtä viisaaksi sitaattikioskin asiakas tuntisi itsensä kuin Delfoin kukkulalle kiivenneet taannoiset kreikkalaiset.
Uskon vakaasti, että olemme itse parhaita oman tulevaisuutemme ennustajia, kunhan tunnistamme organisaation toimintaympäristön heikkoja signaaleja ja niiden virittäminä luomme uutta. Juu, kyllä, voi mennä pieleen – mutta voi myös olla, että olette ensimmäisinä sinisellä merellä.
Mistä löytää heikkoja signaaleja? Niitä on kaikkialla. Tarvitaan valppaita havainnoitsijoita, tulevaisuuden nuuskijoita. Onko teillä heitä, harmaita panttereita? On varmasti, mutta onko heidän havaintonsa otettu tosissaan?
Harmaat pantterit -käsitteen olen oppinut Sissi Silvánilta, H&M:n "maahantuojalta", nykyisin konsultilta. Kun hän yhdessä seminaarissa kertoi, miten H&M:ssä kuunneltiin ja hyödynnettiin myymälöistä kertyneitä havaintoja, pakko oli ihailla. Heikot signaalit otettiin vakavasti, mahdollisuuksina pärjätä vielä paremmin.
Aivan varmasti välillä tehtiin virheratkaisuja, mutta niistäkin harmaat pantterit viestittivät heti, ja moka oikaistiin.
Tehokkaasti tulevaisuuteen suuntautuneessa organisaatiossa harmaita panttereita ovat kaikki: kuka tahansa voi heittää elämänhavaintonsa ilmaan jatkokäsittelyä varten. Mielenkiintoisimmat vihjeet löytyvät arjesta, monesti asiakkaan kysymyksenä tai kommenttina.
Miten sinä hyödynnät esimerkiksi myyntihenkilöstönne kokemuksia oman johtamisesi kehittämisessä? Jos vastaat, että ”ei koske minua, en ole tuotekehityksessä enkä markkinoinnissa”, sanon: varo.
Asiakasrajapinnassa tapahtuvat asiat koskevat aina koko organisaatiota. Millä tavalla – se on sinun ammattitaitoasi ottaa koppi ja hyödyntää tieto oman porukkasi onneksi.
[ lisää kommentti ] ( 24 views )
Viime viikkoina Hesarin alalaidan on täyttänyt - pitäisikö sanoa valloittanut - Myyntijohdon Sissileiri -mainos. Että sotaan.
Onko heti, kun taloudessa on tiukempaa, kaivettava esiin maastopuku ja virttyneet vihreät kalsarit ja värväydyttävä vihollisenlistimistehtäviin?
Isäni oli oikea sissiluutnantti ja äitinikin teki elämäntyönsä armeijan maailmassa. Eli ei mitään Puolustusvoimia vastaan.
Mutta kun työelämässä on viimeaikoina yritetty ratkoa ongelmia nykyaikaisesti - mm. globaalilla yhteisvastuulla ja strategisin allianssein - eikä vihollisten metsästyksellä. Jotka kuulemma tällä kertaa "hyökkäävät poikkeuksellisesti lännestä."
Kyllä, huumoriahuumoria! Uuvuttavaa ilmossa ei ole se, että armeija värvätään myyntijohdon toiminnalliseksi vaihtoehdoksi, vaan se, että heti kun on vaativampaa, johtamisen muut filosofiat kuin kapiaismeininki unohtuvat.
Pistetään pystyyn myös Management by Perkele! -yleisjohtokurssi. Ko. taito on pahasti hiipunut työpaikoilla. Tilalle on tullut mm. Empowerment-esimiestyyli, jossa pystykorvaa ei käytetä ollenkaan.
Jos olet menossa Sissileirille: Russarö on kaunis saari, kurssipaikaksikin. Jos vallituksilta kuuluu intensiivistä kuhertelua, ääni ei tule lännen vihollisista, vaan merilinnut siellä toteuttavat "Make Love, Not War"-periaatetta. Olkaa nätisti, vaalikaa edes Suomen luontoa.
[ lisää kommentti ] ( 10 views )
Naisjohtajia on - onko riittävästi? Nyt en tarkoita tilastoja enkä tasa-arvolakia.
Professori Esko Passila totesi vuonna 2007 eräässä artikkelissa, että naiset ovat luontaisesti nk. yhdistäviä johtajia - ja juuri sellaisia moderni työelämä tarvitsee.
Yhdistävä johtaja luo menestystä verkottumalla eikä keskity vihollisten etsintään. Yhdistävä johtaja panostaa sovitteluun eikä taisteluun. Yhdistävälle johtajalle ei ole tärkeää se, että hänet muistetaan nimeltä, vaan se, että hänen tiiminsä/organisaationsa saa onnistumisesta kunnian.
Vahvasti vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä yhdistävät johtajat on siirretty organisaatioiden filosofointiosastolle ja sotatila on julistettu niin kuluille kuin kansainväliselle yya-hengellekin.
Olisiko juuri nyt naisten johtamisaika? Olemmeko me yhdistäviä johtajia: sinnikkäitä, toivon rakentajia ja erilaisten mahdollisuuksien match makereita?
Englantilainen voimanainen Margaret Thatcher on tokaissut:" Jos tarvitset puhujaa, laita mies asialle. Jos tarvitset tekijän, tarvitset naisen."
Naistenpäivän illalla,
Kristiina Harju
mielellään match maker
[ lisää kommentti ] ( 23 views )
MENNEISYYS EI AUTA ETEENPÄIN
Olin viime viikolla Herätyskokouksessa. Se olisi kannattanut pitää Rautatieasemalla tai Kauppatorilla, vilkkaimpaan ruuhka-aikaan. Mainostoimisto TBWA:n toimitusjohtaja Petteri Kilpinen muistutti kahdesta, juuri nyt elintärkeästä teesistä:
1. Olemme liukuneet jonnekin, jota taantumaksi kutsutaan. Monet ajattelevat, että kun nyt on hipihiljaa, lamamörkö menee suuremmin tönimättä ohi ja sitten voi palata entiseen. "ENTISTÄ ei tule enää koskaan, on mentävä vain kohti uutta!", Kilpinen jyrisi.
Johdatko menneisyyttä vai oletteko jo matkalla tulevaisuuteen?
2. Meidän on joka päivä kysyttävä itseltämme, teemmekö oikeita vai vääriä asioita ja teemmekö niitä hyvin vai huonosti. Valitettavan monet pyrkivät ainoastaan siihen, että tekevät asioita hyvin - välittämättä siitä, kohdistuuko energia oikeisiin asioihin. "Jos haluat uusissa olosuhteissa tehdä oikeita asioita, sinun on suostuttava siihen, että ensin osaat niitä huonosti. Et voi osata niitä heti hyvin, koska et ole koskaan ennen tehnyt niitä näissä uusissa olosuhteissa," Kilpinen totesi.
Oletko tuttujen asioiden mestari vai outojen juttujen opiskelija?
SINISELLE MERELLE
Nyt jos koskaan meillä on erinomainen mahdollisuus uudistua, koska ilmiselvästi vanhat konstit ja ajatusmallit eivät enää tepsi. Asiakkaiden elämä on muuttunut, siis meidänkin on muututtava. Vai onko tässä kohta, jossa pohdimme jopa, josko vaihdettaisiin asiakkaitakin?
Olet tietysti tutustunut Sinisen meren strategia -malliin. Siinä kehotetaan tutkimaan omaa toimintaa ja/tai tuotesortimenttia neljän kysymyksen avulla:
- mitä pitäisi/haluat POISTAA nykyisestä toiminnasta/tuotteesta?
- mitä pitäisi/haluat VÄHENTÄÄ nykyisestä toiminnasta/tuotteesta?
- mitä haluat KOROSTAA nykyisessä toiminnassa/tuotteessa?
- mitä UUTTA haluat LUODA toimintaan/tuotteeseen?
Lisään kysymyssarjaan vielä:
- mitä pitäisi/haluat SÄILYTTÄÄ nykyisestä toiminnasta/tuotteesta?
Tämän kysymyksen laajuus on pieni, vaikka tärkeä, verrattuna neljään edelliseen.
Tärkein kysymys on: mitä uutta tarvitaan, jotta vastaamme uusiin, taantuman jälkeisiin tarpeisiin? Millaista arvoinnovaatiota haluamme tuottaa tuolloisille asiakkaillemme?
Okei, kukaan ei tiedä, mitä ne uudet tarpeet ovat. On mahdollista, että teemme virhepäätelmiä tai emme osaa heti priimasti.
Aidosti uusi on aina epävarmuuden sumun takana. Huippusuoritus vaatii aina ensin kokeiluja ja kompastumisia. Vain siten voi selvitä, mihin suuntaan ei kannata jatkaa ja mitä ei kannata enää toistaa.
Tällä menetelmällä mm. Thomas Alva Edison keksi sähkölampun.
[ lisää kommentti ] ( 17 views )
Calendar
