Jotkut, kuultuaan em. vaihtoehdot, vetäytyvät hetkeksi omiin oloihinsa. He puntaroivat vaihtoehtoja esim. sen pohjalta, kumpi on taloudellisesti kannattavampi. Eli vaikka ei itse pelaisi, voisihan voittopaketin myydä .. Yhtä kaikki, nämä ihmiset tekevät nopeat valinnat yksin. Sen jälkeen he kertovat muille valintansa. Tällaisia ihmisiä kutsutaan ihmissuhdestrategialtaan yksilöiksi.
Jotkut taas, heti kun voittopuhelu on päättynyt, kelaavat mielessään, kenelle soittaisi. Kuka olisi sopivin kaveri puntaroimaan, kumman vaihtoehdon valitsisi. Kaverilla voi olla vahva näkemys valinnasta ja siitä huolimatta palkinnonsaaja saattaa valita toisin. Kaverin tehtävä on vain auttaa kirkastamaan ajatuksia vaihtoehtojen plussista ja miinuksista. Tällaisia ihmisiä kutsutaan ihmissuhdestrategialtaan kaksiloiksi.
On myös sellaisia ihmisiä, jotka voittopuhelun jälkeen haluavat maistella vaihtoehtoja porukalla ja/tai ainakin he ottavat huomioon, miten kumpikin valinta vaikuttaa itselle tärkeiden ihmisten elämään. Jos puoliso ei golffaa, bägi+kenttämaksut saattavat yksinäistää hänen kesänsä. Tai mitä mukavaa voisi hankkia mökille 700 eurolla? Tällaisia ihmisiä kutsutaan ihmissuhdestrategialtaan moniloiksi.
Kokemukseni mukaan johtajissa on paljon yksilöitä. He ovat taitavia strategeja, mutta ihmisten huomioiminen voi olla heissä hennompi taito. Yksilö-johtajat joutuvat panostamaan paljon siihen, että johtamistyössään ottavat huomioon myös inhimillisyyksien vaikutukset ratkaisuihin.
Kaksilomaista johtajaa saatetaan moittia siitä, että hänellä on suosikkinsa. Mahdollisesti totta, sillä tällainen johtaja luo organisaatiossa suhteita henkilöihin, joiden kanssa hän kokee voivansa parhaiten toimia. Muut saavat hänen huomionsa harvemmin. Kaksilo-johtajan koetinhetkiä ovat, kun hänen on esim. tehtävä organisaatiomuutoksia, joissa läheisiksi tulleet työkumppanit on siirrettävä toisiin tehtäviin.
Monilomaiset johtajat ovat Päälliköitä, joiden viitoittamaa tietä organisaatio marssii. Johtaja näyttää suunnan, kulkee keulassa – eikä välttämättä näe takanaan tulevan ryhmän sisäisiä erilaisuuksia. Monilomaista johtajaa usein ihaillaan, mutta itse asiassa harvat tuntevat häntä tarkemmin. Kuitenkin, johtajan oma persoonallisuus, hänen ”tarinansa”, motivoi yksilöitä jaksamaan porukkana.
Ihmissuhdestrategia on meissä oleva luontainen ominaisuus. Hyödynnämme jokaista strategiaa, mutta jokin niistä on yleensä toisia tyypillisempi. Kaikilla ihmissuhdestrategioilla voi johtaa. Kaikissa on vahvuutensa ja kasvunpaikkansa.
Millaiseksi tunnistat oman ihmissuhdestrategiasi?
[ lisää kommentti ] ( 9 views )
Hyvinvointitutkijoiden mukaan meillä on käytettävissä neljä erilaista aikaa. Niin kuin aina, paras lopputulos saavutetaan, kun ajat ovat mielekkäässä suhteessa toisiinsa. Jos jokin aika – elämän osa-alue – nujertuu muiden paineessa, hyvinvointi alkaa pätkiä. Jos taas ne ovat mukavasti mallillaan, ne tukevat toisiaan. Ihminen jaksaa ja nauttii.
Neljä elämän aikaa ovat: 1) työ, 2) lepo, 3) ihmissuhteet ja 4) oma aika.
Työn ajasta ei tällä kertaa sen enempää. Taidamme kaikki tietää, milloin se on antoisaa, milloin kivireen vetämistä.
Levolla tässä ajattelussa tarkoitetaan aikaa, jolloin levätään siten, että virkistytään. Se voi olla huilailua, tavoitteetonta tekemättömyyttä, ilman sosiaalisia tms. velvoitteita.
Kun nukkumisesta tulee suorittamista, se ei suo energisoivaa lepoa: ”Pitää mennä klo x nukkumaan, jotta ehdin nukkua y tuntia, jotta sen jälkeen ..” Paras uni on nukahtamista, nukkumista ja heräämistä omaan tahtiin.
Päiväaikaankin tarvitsemme lepoa, 1,5 tunnin välein. Lyhytkin tauko riittää: pieni venyttely, hetki maiseman katselua. Jos lounaan jälkeen edelleen olisi aikaa ettoneen, olisimme loppupäivän nykyistä paljon tehokkaampia.
Sosiaaliset suhteet tarkoittavat vuorovaikutusta perheen ja kavereiden kanssa. Yhteydenpidon virkistävä vaikutus uuvahtaa saman tien, kun jonkun suhteen hoito tuntuu pakolta: ”Anopilla on käytävä ainakin kerran kuussa, muuten hän mököttää.” Jne.
Toivottavasti läheisyydessäsi on ihmisiä, joille kun soitat, ihan vilpittömästi kysyt ”mitä sulle kuuluu?” ja tapaatte niin usein, että muistat heidän lastensa nimet ja nykyisen kotiosoitteen.
Valitettavasti monien ystävät ovat hajautuneet maailmalle ja osoitetiedotkin on jäänyt päivittämättä. Onneksi on Facebook, LinkedIn, Plaxo .. mitä niitä nettiverkostoja onkaan! Kaiva kaverit esiin ja sopikaa tapaamisesta. Siitä voi alkaa uudenlaatuinen elämä.
Aikalistalla on vielä oma aika. Se on aikaa, jonka käytöstä päätät sinä itse. Ehkä silloin luet, nikkaroit, maalaat posliinia, havainnoit luontoa .. niin, mitä sinä teet omalla ajallasi? Onko kalenterissasi sellaista?
Jotkut yrittävät tehostaa elämää niputtamalla eri aikoja yhteen. Esimerkiksi, kun vie lapsen harkkoihin, voi jäädä autoon istumaan (eikä mennä kannustusjoukoksi katsomoon), kilauttaa kaverille, kirjoittaa meilejä työkumppaneille ja jos aikaa jää, sulkea loppuajaksi silmät.
Tai, kun ollaan palaverissa, voi näprätä edessään olevaa läppäriä, samalla, kun vetäjä yrittää saada porukkaa yhteiseen pohdintaan. Sorry, elämää ei voi elää stereona.
Suo itsellesi kaikki neljä aikaa, olet ne ansainnut.
[ lisää kommentti ] ( 9 views )
Kirjat ovat jatkuva talouteni uhka: ostan ja tilaan niitä alituiseen. Jokin aika sitten löysin Cindy Bristow’n ”Creating Team Chemistry" (Softball Excellence LLC, 2007). Seuraava teksti on lainaus kirjasta:
Kun hanhet matkaavat talveksi etelään, ne lentävät V-muodostelmassa. Tiedemiehet ovat löytäneet tähän syyn. Jokaisen linnun siivenlyönnit ohjaavat ilmavirtaa linnun taakse siten, että perässä lentävän hanhen lento helpottuu tästä.
On arvioitu, että V-muodostelma vahvistaa 71% hanhien lentovoimaa verrattuna siihen, että itse kukin lentäisi yksikseen.
Opetus 1:
Ihmiset, jotka kuuluvat tiimiin, jonka kaikki jäsenet pyrkivät samaan suuntaan, pääsevät nopeammin ja helpommin perille, koska heidän yhteistä matkaansa kannattelee ryhmän sisäinen luottamus.
Jos hanhi irtoaa V-muodostelmasta, se havaitsee heti, miten ilmanvastus vaikeuttaa yksin lentävän matkantekoa. Lintu pyrkii nopeasti takaisin muodostelmaan hyötyäkseen ryhmän lentovoimasta.
Opetus 2:
On hullua toimia yksin silloin, kun voit voimaantua tiimin yhteisenergiasta.
Kun kärjessä lentävä hanhi väsyy, se tietyin siivenliikkein ilmoittaa tämän takanaan lentävälle. Perässä tuleva lintu ottaa johdon muodostelmassa.
Opetus 3:
Johtajuus kannattaa jakaa porukassa ja tiukoissa tilanteissa myös vaihtaa vetovastuu, jos omat voimat kerta kaikkiaan ehtyvät.
Peränpitäjä-hanhet töräyttelevät kannustuksia muodostelman johtajille, jotta nämä jaksavat pitää yllä hyvää matkavauhtia.
Opetus 4:
Johtajat tarvitsevat tiimiläisiltään energisoivaa kannustusta. Muuten he saattavat uupua arjen paineissaan.
Miten teidän muodostelmalentonne sujuu?
Miten olet varmistanut, ettet yksin kanna kaikkea vastuuta yhteisestä onnistumisesta?
[ lisää kommentti ] ( 20 views )
Mitä ja miten kysyä, jotta se sysää ajatukset uusiin oivalluksiin? Tätä pohdin valmentajana ja coachina, koska oman kehittymisensähän tueksi asiakas on minut palkannut. Niin kuin minäkin Personal Trainerini Paulan, jota hymyillen kutsun Maksetuksi Omaksitunnokseni.
Oman mukavuusalueen ulkopuolelle on hankalaa siirtyä yksin. Paulan maagisia kysymyksiä ovat ”Miten olet noudattanut sopimuksiamme?” ”Miltä osin kuntosi on kehittynyt, ja mitä meidän pitäisi treenata seuraavaksi?” Hän johtaa valmentavan yhteistyön periaatteella: ok, kontrolloi, mutta ennen kaikkea saa minut sitoutumaan omaan kehittymiseeni.
Kehityskeskustelu on lepsuimmillaan kiva juttutuokio – ja tylsimmillään firman keharilomakkeen täyttämistä. Sparraava johtaja herättää ajatuksia, jotka johtavat ennenkokemattomiin oivalluksiin ja innostaa suuntaamaan osatun ja koetun ulkopuolelle. Tämän hän saa aikaan osuvilla kysymyksillä.
Osuva kysymys porautuu sosiaalilätinän läpi kohteeseen siten, että siihen ei voi vastata kuin vilpittömästi. Parasta osuvassa kysymyksessä on se, millaista jatkotuumausta se tuottaa.
Kun suorasukainen kysymys esitetään luottamuksella maustettuna, se ei loukkaa. Tärkeää myös on, että kysymyksen esittäjä lähtee mukaan pohdintaan eikä vain odota kuulevansa Oikeaa Vastausta.
Seuraavat kysymykset ovat ammatticoachien repertoaaria. Ensi lukemalta osa niistä voi hätkähdyttää. Todistetusti ne ovat olleet varsinaisia boostereita asiakkaiden muutosprosessille.
Mitä itse vastaat kysymyksiin? Jos haluat avittaa työkumppaneittesi kehittymistä, löydät varmasti kysymyksille sinun suuhusi sopivat sovellukset:
* Minkä varsinaisen virheen teit viime vuonna? Mitä opit siitä?
* Mikä oli viime vuonna sinua eniten ilahduttanut - oma tai porukkasi - onnistuminen? Mitä siitä on seurannut?
* Miltä osin sinun on aika päivittää johtamisnäkemyksiäsi? Miten toteutat sen ja kuinka tämä hyödyttää organisaatiotanne?
* Jos sinut erotettaisiin nyt, mistä syystä se todennäköisesti tapahtuisi? Mitä teet, jotta näin ei käy?
* Mitä unelmillesi kuuluu? Minkä unelman saatat tänä vuonna todeksi?
* Mitä oleellista sinulla on nykytyössäsi vielä kokematta? Milloin aloitat?
[ lisää kommentti ] ( 10 views )
"Mies se voi tulla räkänokastakin mutta ei tyhjän naurajasta." - on sanonta, joka kuulemma tulee Pohjanmaalta, mutta näin kyllä eletään Hangosta Inariin ja Vaasasta Ilomantsiin.
Juuri nyt meidän pitäisi nauraa paljon ja kaikkialla: se vahvistaa tuloskuntoa.
Intialainen lääkäri Madam Kataria (mies) kokosi vuonna 1995 viiden henkilön ryhmän nauramaan. Lääkärinä hän tiesi, miten terveellistä - ja vahvistavaa - nauru on. Tällä hetkellä eri puolilla maailmaa kokoontuu yli 2000 ryhmää säännöllisesti - nauramaan.
Nauruklubien asemesta naurun pitäisi helistä ennen kaikkea työpaikoilla, respasta ja varastosta aina johtokunnan kokoushuoneeseen.
Nauru vähentää stressiä ja avaa mielen uudenlaisille ideoille. Yhteinen ilo vahvistaa me-henkeä ja luottamusta. Naurun on todettu laskevan verenpainetta, lisäävän onnellisuushormonin, serotonin tuotantoa ja vahvistavan yleiskuntoa.
Muutama minuutti naurua vastaa kolmen vartin rentoutusta. Naurava ihminen jaksaa ja viitsii. Tiedätkö toista yhtä halpaa ja tehokasta ahdistuksen ja apatian vastalääkettä?
Miten johtaa nauru viriämään työyhteisöönne? Tee niin kuin tohtori Kataria: 1) ole itse hyväntuulinen, ja 2)toimi tietoisesti niin,että saat ihmiset löytämään ilonaiheita elämästään. Anna vilpittömälle hymylle edes hieman aikaa päivittäin: kun sanot aamulla "huomenta" työkumppaneillesi, palaverin loppupuheissa tai kun meilillä huomioit tiimisi jäsenen nimipäivän.
Äitini oli Karjalan evakkoja. Kipakka tyyppi, loppuaikoina lisäksi todella sairas. Vaan lyhyessäkin puhelinkeskustelussa hän mielellään käsitteli aina iloisia aiheita - villakoiriemme touhuilua ym.kaikkea tavallista kivaa.
Juuri ennen hänen kuolemaansa kyselin taas kerran evakkomatkasta: miten sellaisesta voi selvitä henkisesti ehjänä, kun KAIKKI piti jättää?
" Kun oli pakko," hän kuittasi ja saman tien jatkoi kertomalla, mitä jännittävää ja huvittavaa evakkomatkalla tapahtui. Nauru ja ilo otettiin katastrofin lievittäjäksi. Varsinaista sydänlääkettä, myönteinen perusasenne.
Olkoon hymy kaikessa mukana, mitä ikinä viikko tuokaan työssä tullessaan,
toivottaa,
karjalaisen äidin tytär - toinen käsi kipsissä (rannemurtuma)
[ lisää kommentti ] ( 16 views )
Calendar
