Oman mukavuusalueen ulkopuolelle on hankalaa siirtyä yksin. Paulan maagisia kysymyksiä ovat ”Miten olet noudattanut sopimuksiamme?” ”Miltä osin kuntosi on kehittynyt, ja mitä meidän pitäisi treenata seuraavaksi?” Hän johtaa valmentavan yhteistyön periaatteella: ok, kontrolloi, mutta ennen kaikkea saa minut sitoutumaan omaan kehittymiseeni.
Kehityskeskustelu on lepsuimmillaan kiva juttutuokio – ja tylsimmillään firman keharilomakkeen täyttämistä. Sparraava johtaja herättää ajatuksia, jotka johtavat ennenkokemattomiin oivalluksiin ja innostaa suuntaamaan osatun ja koetun ulkopuolelle. Tämän hän saa aikaan osuvilla kysymyksillä.
Osuva kysymys porautuu sosiaalilätinän läpi kohteeseen siten, että siihen ei voi vastata kuin vilpittömästi. Parasta osuvassa kysymyksessä on se, millaista jatkotuumausta se tuottaa.
Kun suorasukainen kysymys esitetään luottamuksella maustettuna, se ei loukkaa. Tärkeää myös on, että kysymyksen esittäjä lähtee mukaan pohdintaan eikä vain odota kuulevansa Oikeaa Vastausta.
Seuraavat kysymykset ovat ammatticoachien repertoaaria. Ensi lukemalta osa niistä voi hätkähdyttää. Todistetusti ne ovat olleet varsinaisia boostereita asiakkaiden muutosprosessille.
Mitä itse vastaat kysymyksiin? Jos haluat avittaa työkumppaneittesi kehittymistä, löydät varmasti kysymyksille sinun suuhusi sopivat sovellukset:
* Minkä varsinaisen virheen teit viime vuonna? Mitä opit siitä?
* Mikä oli viime vuonna sinua eniten ilahduttanut - oma tai porukkasi - onnistuminen? Mitä siitä on seurannut?
* Miltä osin sinun on aika päivittää johtamisnäkemyksiäsi? Miten toteutat sen ja kuinka tämä hyödyttää organisaatiotanne?
* Jos sinut erotettaisiin nyt, mistä syystä se todennäköisesti tapahtuisi? Mitä teet, jotta näin ei käy?
* Mitä unelmillesi kuuluu? Minkä unelman saatat tänä vuonna todeksi?
* Mitä oleellista sinulla on nykytyössäsi vielä kokematta? Milloin aloitat?
[ lisää kommentti ] ( 10 views )
"Mies se voi tulla räkänokastakin mutta ei tyhjän naurajasta." - on sanonta, joka kuulemma tulee Pohjanmaalta, mutta näin kyllä eletään Hangosta Inariin ja Vaasasta Ilomantsiin.
Juuri nyt meidän pitäisi nauraa paljon ja kaikkialla: se vahvistaa tuloskuntoa.
Intialainen lääkäri Madam Kataria (mies) kokosi vuonna 1995 viiden henkilön ryhmän nauramaan. Lääkärinä hän tiesi, miten terveellistä - ja vahvistavaa - nauru on. Tällä hetkellä eri puolilla maailmaa kokoontuu yli 2000 ryhmää säännöllisesti - nauramaan.
Nauruklubien asemesta naurun pitäisi helistä ennen kaikkea työpaikoilla, respasta ja varastosta aina johtokunnan kokoushuoneeseen.
Nauru vähentää stressiä ja avaa mielen uudenlaisille ideoille. Yhteinen ilo vahvistaa me-henkeä ja luottamusta. Naurun on todettu laskevan verenpainetta, lisäävän onnellisuushormonin, serotonin tuotantoa ja vahvistavan yleiskuntoa.
Muutama minuutti naurua vastaa kolmen vartin rentoutusta. Naurava ihminen jaksaa ja viitsii. Tiedätkö toista yhtä halpaa ja tehokasta ahdistuksen ja apatian vastalääkettä?
Miten johtaa nauru viriämään työyhteisöönne? Tee niin kuin tohtori Kataria: 1) ole itse hyväntuulinen, ja 2)toimi tietoisesti niin,että saat ihmiset löytämään ilonaiheita elämästään. Anna vilpittömälle hymylle edes hieman aikaa päivittäin: kun sanot aamulla "huomenta" työkumppaneillesi, palaverin loppupuheissa tai kun meilillä huomioit tiimisi jäsenen nimipäivän.
Äitini oli Karjalan evakkoja. Kipakka tyyppi, loppuaikoina lisäksi todella sairas. Vaan lyhyessäkin puhelinkeskustelussa hän mielellään käsitteli aina iloisia aiheita - villakoiriemme touhuilua ym.kaikkea tavallista kivaa.
Juuri ennen hänen kuolemaansa kyselin taas kerran evakkomatkasta: miten sellaisesta voi selvitä henkisesti ehjänä, kun KAIKKI piti jättää?
" Kun oli pakko," hän kuittasi ja saman tien jatkoi kertomalla, mitä jännittävää ja huvittavaa evakkomatkalla tapahtui. Nauru ja ilo otettiin katastrofin lievittäjäksi. Varsinaista sydänlääkettä, myönteinen perusasenne.
Olkoon hymy kaikessa mukana, mitä ikinä viikko tuokaan työssä tullessaan,
toivottaa,
karjalaisen äidin tytär - toinen käsi kipsissä (rannemurtuma)
[ lisää kommentti ] ( 16 views )
Ennustajilla taitaa tällä hetkellä mennä hyvin. Monet johtajat ovat valmiita maksamaan mukavasti, jos vain joku kertoo varmana tietona, mitä tapahtuu seuraavaksi. Delfoin oraakkeli ratkaisi aikanaan totuuskriteerin sillä, että puhui niin epäselviä, että vastauksen ymmärtäminen todella jäi kuulijan vastuulle.
Kun lukee viikon talouslehdet, voisi hyvin avata nykyaikaisen Delfoin vastauskonttorin: sitaattikioskin. Tiedustelijalle sitten vain siteeraamaan mediassa lausuttuja eri näkemyksiä edessä olevasta elämästä. Yhtä viisaaksi sitaattikioskin asiakas tuntisi itsensä kuin Delfoin kukkulalle kiivenneet taannoiset kreikkalaiset.
Uskon vakaasti, että olemme itse parhaita oman tulevaisuutemme ennustajia, kunhan tunnistamme organisaation toimintaympäristön heikkoja signaaleja ja niiden virittäminä luomme uutta. Juu, kyllä, voi mennä pieleen – mutta voi myös olla, että olette ensimmäisinä sinisellä merellä.
Mistä löytää heikkoja signaaleja? Niitä on kaikkialla. Tarvitaan valppaita havainnoitsijoita, tulevaisuuden nuuskijoita. Onko teillä heitä, harmaita panttereita? On varmasti, mutta onko heidän havaintonsa otettu tosissaan?
Harmaat pantterit -käsitteen olen oppinut Sissi Silvánilta, H&M:n "maahantuojalta", nykyisin konsultilta. Kun hän yhdessä seminaarissa kertoi, miten H&M:ssä kuunneltiin ja hyödynnettiin myymälöistä kertyneitä havaintoja, pakko oli ihailla. Heikot signaalit otettiin vakavasti, mahdollisuuksina pärjätä vielä paremmin.
Aivan varmasti välillä tehtiin virheratkaisuja, mutta niistäkin harmaat pantterit viestittivät heti, ja moka oikaistiin.
Tehokkaasti tulevaisuuteen suuntautuneessa organisaatiossa harmaita panttereita ovat kaikki: kuka tahansa voi heittää elämänhavaintonsa ilmaan jatkokäsittelyä varten. Mielenkiintoisimmat vihjeet löytyvät arjesta, monesti asiakkaan kysymyksenä tai kommenttina.
Miten sinä hyödynnät esimerkiksi myyntihenkilöstönne kokemuksia oman johtamisesi kehittämisessä? Jos vastaat, että ”ei koske minua, en ole tuotekehityksessä enkä markkinoinnissa”, sanon: varo.
Asiakasrajapinnassa tapahtuvat asiat koskevat aina koko organisaatiota. Millä tavalla – se on sinun ammattitaitoasi ottaa koppi ja hyödyntää tieto oman porukkasi onneksi.
[ lisää kommentti ] ( 24 views )
Viime viikkoina Hesarin alalaidan on täyttänyt - pitäisikö sanoa valloittanut - Myyntijohdon Sissileiri -mainos. Että sotaan.
Onko heti, kun taloudessa on tiukempaa, kaivettava esiin maastopuku ja virttyneet vihreät kalsarit ja värväydyttävä vihollisenlistimistehtäviin?
Isäni oli oikea sissiluutnantti ja äitinikin teki elämäntyönsä armeijan maailmassa. Eli ei mitään Puolustusvoimia vastaan.
Mutta kun työelämässä on viimeaikoina yritetty ratkoa ongelmia nykyaikaisesti - mm. globaalilla yhteisvastuulla ja strategisin allianssein - eikä vihollisten metsästyksellä. Jotka kuulemma tällä kertaa "hyökkäävät poikkeuksellisesti lännestä."
Kyllä, huumoriahuumoria! Uuvuttavaa ilmossa ei ole se, että armeija värvätään myyntijohdon toiminnalliseksi vaihtoehdoksi, vaan se, että heti kun on vaativampaa, johtamisen muut filosofiat kuin kapiaismeininki unohtuvat.
Pistetään pystyyn myös Management by Perkele! -yleisjohtokurssi. Ko. taito on pahasti hiipunut työpaikoilla. Tilalle on tullut mm. Empowerment-esimiestyyli, jossa pystykorvaa ei käytetä ollenkaan.
Jos olet menossa Sissileirille: Russarö on kaunis saari, kurssipaikaksikin. Jos vallituksilta kuuluu intensiivistä kuhertelua, ääni ei tule lännen vihollisista, vaan merilinnut siellä toteuttavat "Make Love, Not War"-periaatetta. Olkaa nätisti, vaalikaa edes Suomen luontoa.
[ lisää kommentti ] ( 10 views )
Naisjohtajia on - onko riittävästi? Nyt en tarkoita tilastoja enkä tasa-arvolakia.
Professori Esko Passila totesi vuonna 2007 eräässä artikkelissa, että naiset ovat luontaisesti nk. yhdistäviä johtajia - ja juuri sellaisia moderni työelämä tarvitsee.
Yhdistävä johtaja luo menestystä verkottumalla eikä keskity vihollisten etsintään. Yhdistävä johtaja panostaa sovitteluun eikä taisteluun. Yhdistävälle johtajalle ei ole tärkeää se, että hänet muistetaan nimeltä, vaan se, että hänen tiiminsä/organisaationsa saa onnistumisesta kunnian.
Vahvasti vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä yhdistävät johtajat on siirretty organisaatioiden filosofointiosastolle ja sotatila on julistettu niin kuluille kuin kansainväliselle yya-hengellekin.
Olisiko juuri nyt naisten johtamisaika? Olemmeko me yhdistäviä johtajia: sinnikkäitä, toivon rakentajia ja erilaisten mahdollisuuksien match makereita?
Englantilainen voimanainen Margaret Thatcher on tokaissut:" Jos tarvitset puhujaa, laita mies asialle. Jos tarvitset tekijän, tarvitset naisen."
Naistenpäivän illalla,
Kristiina Harju
mielellään match maker
[ lisää kommentti ] ( 23 views )
Calendar
