Elisa piti ajatusta hyvänä. Sitten tuli hiljaisuus. Eräänä päivänä postilaatikko kolahti aivan erityisestä syystä: sain Elisalta kirjeen. Käsinkirjoitetun, kauniille paperille. Kirjeessä oli ehdotus, että emme meilaisi, vaan lähettäisimme oikeita kirjeitä.
Ensimmäistä kirjettä varten en vielä saanut hankituksi oikeaa kirjepaperia, mustekynä oli, mutta tekstiä tuotin vielä tikkukirjaimilla – niin kuin työmuistiinpanoni. Nyt on kirjepaperikin ja siihen kuuluvat kuoret.
Miten tärkeä Elisan ehdotus minulle olikaan! Joudun – pääsen – pysähtymään: keskittymään siihen, mitä oikeasti haluan kertoa ystävälleni. Käsin kirjoittaminen on solahdus toiseen maailmaan, lähemmäksi omaa itseä – varsinkin kaunokirjoituksen vaikutuksesta.
Mikä voi olla laadukkaampaa downshiftingia kuin ajatusten muotoilu, kirjain kirjaimelta, paperille, lähetettäväksi ystävälle.
Toisen ystävän, Tiinan, kanssa on yritetty saada aikaan illansuutapaamista. Paikkakin valittiin syksyllä: Töölönranta. Vaan kevääksi elämä on ehtinyt emmekä ole vielä istahtaneet sovitulle kuoharille. Syy tähän on ollut yhteyden molemmissa päissä. Mihin meillä on ollut niin kiire, että kaveruus on jäänyt kakkoseksi?
Miltä osin sinun olisi hyvä hiljentää menoa, jotta ehdit tehdä myös arkea tärkeämpiäkin asioita?
Elämä tuntuu välillä kutistuvan kännykän, tietokoneen ja ratin kanssa seurusteluksi. Hyviä välineitä kaikki, mutta tarvitsemme myös suoraa kosketusta luontoon, luontokappaleisiin – myös ihmisiin, ihmisyyteen.
Eino Leino puki aikanaan runoksi yllä olevan:
Rauha
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
[ 1 kommentti ] ( 40 views )
Unelma toteutui: coachingin ja valmentavan johtamisen ohjelmamme on hyväksytty kansainvälisesti validiksi, eli se on auktorisoitu ICF:n - International Coach Federation - standardien mukaiseksi ASCTH-valmennukseksi.
Valmennusohjelman auktorisointi mahdollistaa monia asioita Certified Progress Coach'n opiskelijoille. Tuntuu hyvältä olla onnistumisten mahdollistaja, tälläkin tavalla :-).
[ lisää kommentti ] ( 5 views )
Olemme tottuneet swottailemaan eri tilanteissa. Se on nopea ja näppärä tapa koota dataa päätöksentekoa varten. Viime viikolla törmäsin TOWS’iin – SWOT takaperin.
T = millaisia uhkia ulkoinen ympäristömme tarjoaa meille – yritykselle, itselle, tärkeille ihmissuhteille ..?
O = millaisia mahdollisuuksia ympäristössämme on, sellaisia, joihin olisi syytä tarttua?
W = mitä kehityshaasteita meillä on (yrityksessä, itsessä, ihmissuhteissa jne.), niin että voimme vastata tanakasti T:hen ja O:hon?
S = mitä vahvuuksia – asennetta, osaamista, tieto-taitoa – meillä on, jotka auttavat uhkien minimoimisessa ja mahdollisuuksien maksimoimisessa?
Innostuin TOWS’sta. Kun asioita tarkastellaan ”ulkoapäin sisään”, elämä näyttää proaktiivisemmalta. Emme ainoastaan pohdi itseämme ja sitä, mitä hyvää ja ikävää Elämä tarjoaa. Tarkastelemmekin maailmaa sellaisena kuin se on, ja sitten omia valmiuksiamme elää siten, kuin parhaaksi näissä olosuhteissa näemme.
Matriisi antaa osviittoja, miten edetä:
SO = tässä on nopeimmat edistymisskenaariomme – toimi heti!
WO = paljastaa, missä kannattaa vikkelimmin kehittyä, jotta voi hyödyntää tarjolla olevat mahdollisuudet.
ST = kun tunnistat sopivat vahvuudet, niillä voit minimoida potentiaaliset haitat.
WT = tee suunnitelma, miten kierrät pahimmat kompastuskohdat.
[ 1 kommentti ] ( 40 views )
S = Statement
O = of
B = Benefit
Mitä hyötyä, miksi jokin on tarpeellista?
Minkälaiseen S.O.B.-määrittelyyn teidän organisaationne perustehtävän kuvaus on vastaus? Jos lausuma ei heti kristallisoidu mieleesi, voit yrittää hakea sitä negaation kautta: mitä tapahtuisi, jos organisaatiotanne (ehkä koko toimialaa) ei olisi olemassa? Kuka, mitkä tahot kärsisivät siitä eniten ja mitä sitten tapahtuisi?
”Koneen ruhtinas” -kirjasta nappasin yhden lauseen: ”Organisaatio on päätöksentekojärjestelmä”. Siinä se on, kolmella sanalla sanottuna: yksi tapa ilmaista organisaation S.O.B., eli mihin organisaatiota tarvitaan.
Toinen määritelmä on eräästä organisaation kehittämistä käsittelevästä materiaalista:” The organization is the means of multiplying the strength of the individuals for making the results.”
Tutkin tovin eri organisaatioiden rakenteita päätöksenteon ja ihmisten vahvistamisen näkökulmasta.Päätöksenteon kannalta osa organisaatioista vaikutti linjakkailta. Oli helppoa nähdä, miten asioiden käsittely rullaa, niin että hommat hoituvat tuloksekkaasti. Jotkut organisaatiot vaikuttivat tästä näkökulmasta aika kiharaisilta.
Ihmisiä vahvistavaa organisaatiota oli tosi vaikeaa löytää.
Mikä on sinun johtamisesi S.O.B.? Mitä hyötyä sinusta on – mille, keille? Mitä tapahtuisi, jos sinun postiasi ei olisi organisaatiossa?
Kysymyksiä ei ole kirjoitettu provokaatioksi, vaan haasteeksi vilpittömään pohdintaan. Mitään ei kannata tehdä turhaan. Joskus kuitenkin saattaa käydä niin, että toiminnan tarkoitus hämärtyy. Esimerkiksi kiireellä on monesti sokeuttava vaikutus: työn aito ydin peittyy pikapuuhiin (= tehtäviin, jotka on helppoa tehdä ”alta pois”, vaikka ne eivät oikeastaan viekään tärkeitä asioita eteenpäin).
Toivottavasti löydät uusiakin perusteluja tehtäväkokonaisuudellesi. Siten samalla vahvistat itseäsi jaksamaan taas uuden viikon pyörteissä.
[ 1 kommentti ] ( 31 views )
Toivottavasti pääsit pääsiäisenä latautumaan uuteen energiaan. Kvartaalikin vaihtui sopivasti kiirastorstaina, joten eikun seuraavia tehtäviä päin!
To do-listallasi saattaa olla tämäkkä luettelo asioista, jotka haluat hoidettavaksi. Pitää tehdä tämä, pitää käynnistää tuo, pitää muistaa vielä se – ja niin edelleen. Mieli on täynnä pitää-verbisiä lauseita, ehkä vielä huutomerkillä terästettyinä.
Mitäpä jos aloitat tämän kvartaalin kiitos-asenteella? Kiität itseäsi, työkavereita, läheisiä, olosuhteita, joiden keskellä elät, ja niin edelleen? Lässynlässyä? Mistä kiittää, jos asiat ovat pielessä? Mitä hyötyä?
Tyhjät, epäaidot kiitokset ovatkin ällöttävää lätinää. Sanojen seurana vastaanottajan on kuultava sydämen saundi.
Aina on asioita, jotka voisivat olla paremmin. On myös asioita, jotka ovat jo sopivan hyvin. Kumpaan kiinnität huomiosi?
Kumpi energisoi sinua paremmin uusiin ponnistuksiin – velvollisuuksien luettelointi vai että joku sanoo: ”Kiitos muuten, että (asia, kiitoksen syy)”?
Monet odottavat kiitoksen lausumista, kunnes tulee r-i-i-t-t-ä-v-ä-n suuri onnistuminen, tai huikea asioiden tola. Itse asiassa kiitos saattaa upgreidata asioita: kun kiittää jostakin, tämä alkaa tuntua aiempaa merkityksellisemmältä.
Teetän aika ajoin coaching-asiakkaillani 10 kiitoksen fokusharjoituksen: kiitä päivittäin kymmenestä asiasta elämässäsi. Ne voi kirjoittaa näkyviin tai ainakin kertoa itselle sisäisenä puheena. Kun taas kerran olin antanut ko. kotitehtävän, sain jo seuraavan päivän illansuussa asiakkaalta ”kiitos-postia”. Hän lähetti päivän kiitoksensa näytille.
Päivän ensimmäinen kiitos oli: ”Kiitos, että sujahdimme aamiaisen jälkeen puolisoni kanssa vielä hetkeksi kahdestaan sänkyyn. Ihan vain olemaan, aloittamaan yhdessä päivän.”
[ lisää kommentti ] ( 4 views )
Calendar
