Kun tenavana näin esityksen, en ymmärtänyt, mikä kiire klowni-Ismo Kalliolla oli sirkuksesta pois: vauhtihan on kivaa!
Yrityksemme kotisivuston hakukoneraportit ovat tämän kevään kertoneet, että sivuiltamme on eniten haettu retriittejä, hiljentymis-rauhoittumisviikonloppuja: luovaa lepoa. Sisäistä virkistymistä ilman kirkollista viitekehystä. Ihmiset haluavat edes hetkeksi Sirkuksesta eroon.
Tasapainoinen elämä jakaantuu neljään aikaan: 1) työ, 2) lepo, 3) ihmissuhteet, 4) oma aika. Erityisesti oma aika tuntuu huvenneen. Mihin? Miksi?
Jospa aloittaisit tämän viikon vastaamalla itsellesi seuraaviin kysymyksiin:
1. Kuinka paljon omaa aikaa – sellaista, jonka käytöstä vain minä päätän – tarvitsen, jotta voin hyvin?
2. Millaista minun oma aikani parhaimmillaan on?
3. Millainen viikkokalenterini silloin on, kun kaikki neljä ajankäytön muotoa ovat tasapainossa? Ole
konkreettinen vastauksessasi, tee niille tuntijako!
4. Milloin alan toteuttaa hyvinvoinnin kalenteriani?
Pliis, älä siirrä vastaamista yhdelläkään ”sitku”-verukkeella (sitku olen tehnyt Tämän, sitku olen lomalla, sitku ..). Toimi NYT.
[ lisää kommentti ] ( 11 views )
Johtajana toimiminen on monipuolista työtä. Jos haluat yksioikoista, tuvallista elämää, mene heti kassan kautta ja suuntaa avoimien työpaikkojen sivustoille. Jos taas pidät siitä, että asemasi mahdollistaa lukuisia strategioita tukea onnistumista, olet johtajana oikeissa hommissa.
Douglas K. Silsbee kuvaa kirjassaan ”The Mindful Coach” seitsemän roolia hyvälle koutsille. Koska valmentava johtaminen on sparrausta parhaimmillaan, roolit sopivat esimiestyöhönkin.
* MASTER, kokonaisvastuun kantaja: työkumppanit voivat luottaa, että sinun hartiasi kestävät.
* PARTNER, kanssakulkija: hän, jolla on empatiaa, kun sitä tarvitaan.
* INVESTIGATOR, tutkija: systemaattinen, tiedon hakija ja tuottaja.
* REFLECTOR, yhdessäpohdiskelija: luova tuumaaja, joka ei ensimmäiseksi tarjoa ”tämä-on-ennenkin-toiminut” –ratkaisua.
* TEACHER, opettaja: sinulla johtaja on velvollisuus myös kehittää työkumppaneitasi, jotta heillä entistä paremmin menisi.
* GUIDE, opas: Näytä suunta, kulje mukana.
* CONTRACTOR, sopija: Kun tavoite ja/tai ratkaisu selkiää, johtaja sopii 1) mitä työkumppani tekee, ja 2) miten hän itse toimii, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen.
Roolien painotukset vaihtelevat, mutta kaikkia tarvitaan. Ja toisin päin: jos huomaat, että johtajuutesi on vain parin kolmen roolin varassa, pohdi, miten voit laventaa osaamiskirjoasi.
PS.
Yksi rooli Silsbeeltä on unohtunut:
* CHALLENGER, haastaja, tsemppaaja: hän joka uskoo ja kannustaa toista onnistumaan.
[ lisää kommentti ] ( 5 views )
Muutamia poimintoja systeemisen – suomeksi, fiksun – ajattelun periaatteista. Lisää löydät esimerkiksi ”Johda rohkeaksi”-kirjastani, jota kustantaja aikanaan piti Pro Oeconomia – (paras businesskirja) kilpailun arvoisena.
Teesit toivottavasti helpottavat, jos/kun koet olevasi keskellä huimaa härdelliä ja sinun pitäisi kehittää rakentavia ratkaisuja kohti tolkullista tulevaisuutta.
- ILMIÖT EIVÄT SELLAISENAAN OLE "HYVIÄ" TAI "PAHOJA", NE VAIN OVAT. Mitä pitempään niitä tutkitaan arvottamatta, sitä avarammin niiden osatekijät voi nähdä.
- ASIAT OVAT HARVOIN SELLAISIA, MILTÄ NE ENSI KATSOMALLA NÄYTTÄVÄT. Ennen kuin niitä voi ymmärtää, niiden osatekijät ja toimintatavat on tunnettava.
* Katso muurahaispesää. Pinnalla kuhisee, samannäköisesti joka pesässä. Sen perusteella muurahaiset näyttävät vikkeliltä, toisiinsa törmääviltä tolloilta, jotka siirtävät kuusenneulasia ja muita pikku kappaleita sinne sun tänne.
Kun sitten kurkistat pesän sisuksiin, sieltä löytyy käytäviä ja koloja, joissa muurahaiset elävät organisoidusti, aivan erilaista elämää kuin pesän ulkopuolelta voisi päätellä. Pinnalla hääräilevä tollo osoittautuukin mm. taitavaksi rakennusmestariksi, ja puuhailun tuloksena syntyy luonnon tasapainolle tärkeitä asioita.
- ENNEN KUIN ASIAT SUJUVAT PAREMMIN, NIIDEN ON EHKÄ MENTÄVÄ HUONOMMIN. Moni todellinen kehitys käynnistyy siten, että muutoksen ensi askelet vaikuttavat suuntautuvan taaksepäin. Kun muutos on saatu kunnolla käyntiin, askelet eteenpäin ovat pitkiä ja ripeitä.
* Joskus sairauden hoito on tuskallisempaa kuin itse sairaus hoidon aloitushetkellä, mutta tuskin moni kieltäytyy leikkauksesta siksi, että leikkaushaavaa särkee jonkin aikaa.
- KUN TAPAHTUU JOTAIN SUUNNITELTUA JA ENNUSTETTAVAA, LIEVEILMIÖNÄ TAPAHTUU MYÖS JOTAIN ODOTTAMATONTA. Odottamattomat asiat saattavat olla jopa suurempia kuin suunnitellut muutokset.
* Eräs tuttu laihdutti vajaassa vuodessa 35 kiloa. Häntä pidettiin työnsankarina. Hoikka kausi kesti toisen vajaan vuoden ja sitten hän lihoi takaisin, aiemman ylikin. Miksi? ”En kestänyt ihmisten jatkuvaa taivastelua muodonmuutoksestani. En halunnut, että minua tuijotettiin kuin luonnonoikkua”, oli hänen vastauksensa.
- SYY JA SEURAUS OVAT MONESTI TOISIAAN RUOKKIVASSA KEHÄYHTEYDESSÄ. Kun tapahtuu A, siitä seuraa B, joka vaikuttaa C:hen, joka puolestaan muuttaa A:ta, joka… Syy ja seuraus ovat kahdensuuntaisessa vuorovaikutuksessa toisiinsa.
* Purjehduksessa on löydettävä tasapaino tuulen suunnan ja voimakkuuden sekä purjeiden kulman kesken. Jos purjeet ovat liian löysällä, purjeet alkavat lepattaa eikä tuuli saa niihin tarttumapintaa, matkanteko hidastuu. Jos purjeet ovat liian tiukalla, tuuli ohittaa purjeen sen pintaa koskettamatta, taas vauhti hidastuu.
Kun tuuli ja purjeet ovat keskenään sopivassa kulmassa, veneen oma massa lähtee myös liikkeelle ja omalta osaltaan edistää etenemistä.
Opetus:
älä anna periksi, vaikka välillä tuntuu, ettet tiedä, mistä ”nurkasta” tänään aloittaisit!
[ lisää kommentti ] ( 6 views )
Ulla-Maija Paavilaisen kirja ”Superihmisiä? – johtajan voimavarat” (WSOY, 2010) on mielenkiintoista, jopa koskettavaa luettavaa. Yksi yllättävä sana putkahtelee tekstissä siellä täällä: häpeä, syyllisyyden tunne.
Häpeä on yksi hankalimpia tunteita. Siitä ei ole suoraa ulospääsytietä. On tullut tehtyä virhe, epäonnistuttua tai pahimmillaan aiheutettua toiselle/toisille ahdistusta. Siinä olet, selitykset saavat vain vastapuolen kiihtymään: ”etkö edes ymmärrä tekosi luonnetta ja seurauksia!?”
Työnohjaaja Leena Hattunen puhuu eräässä kirjoituksessaan Hyvästä häpeästä. ”Häpeän tunnistaminen tai tunnustaminen ei sinänsä ole uhka ihmisen olemassaololle. Ongelmia syntyy vasta, kun häpeän tunteen yrittää torjua, piilottaa tai jopa kieltää. Vaikka häpeä tuntuu epämiellyttävältä, sen tehtävänä on suojata ja rakentaa inhimillisyyttä. Hyvä häpeä suojaa ihmisiä moraalisesti.”
Eli hyvä, että joskus hävettää. Siitä on hyötyä itselle ja muille.
”Superihmisiä?”-kirjassa häpeä/syyllisyys-sana siis vilahtelee, mutta (kirjan perusteeman vuoksi?) siihen ei liiemmin syvennytä. Ymmärrän, julkinen omien syyllisyystunteiden käsittely ei innosta – mieluummin hävettää. Kuitenkin, miten vapauttavaa olisi monelle, varsinkin nuorelle johtajalle, huomata, että konkaripomotkin kamppailevat aika ajoin itsesyytöksissä.
Me kaikki tiedämme, että ilman epäonnistumisia, harmintuottamisia tai ohareita, harva Iso tavoite on toteutunut. Elämää ei ole luotu helpoksi, mutta parhaimmillaan se on mielenkiintoista – johtajallekin.
Robert Turgot, Ranskassa 1700-luvun lopulla vaikuttanut talousmies on kuulemma sanonut: ”En ihaile Kolumbusta sen vuoksi, että hän löysi uuden maanosan, vaan siksi, että hän lähti etsimään, koska uskoi löytävänsä.”
[ 1 kommentti ] ( 24 views )
Reilun kymmenen vuoden ajan on herätelty kiinnostusta hiljaista tietoa kohtaan. On annettu ymmärtää, että organisaatioissa on tärkeää viisautta, jota ei ole kirjoitettu kirjoihin ei kansiin. Ja kun tietyt ihmiset lähtevät, he vievät ao. tiedon/osaamisen mukanaan – joka oikeastaan on organisaation omaisuutta.
Nyt kun suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle, organisaatioissa pitäisi olla meneillään hillitön työkansanperinteen keruu. Jokaisella itseään kunnioittavalla työpaikalla pitäisi olla oma lönnrotinsa, joka haastattelee eläköityvät, eli kokoaa heidän tieto-taitonsa talon tietojärjestelmiin.
Vai pitäisikö? Pitäisikö käyttöpäivänsä ohittanut osaaminen vain hyvästellä pullakahveilla ja siirtyä vikkelästi tähyilemään tulevaisuuden haasteita?
Työelämä on 1990-luvun puolivälin jälkeen muuttunut sellaista tahtia, että on vaikeaa määritellä, mitä ”entistä” tieto-taitoa vielä oikeasti tarvitaan. Toisaalta, yksi sivistyksen – myös työsivistyksen – mittari on, miten organisaatio ymmärtää omaa historiaansa. Silloinkin, kun nykyelämä muistuttaa enemmän jatkuvia yllätyksiä kuin ennakoitavaa etenemistä.
Millainen toimeksianto omalle organisaatio-lönnrotillenne? Mitä sellaista viisautta työuralta poistuvilla on, joka on tärkeää saada pysymään talossa? Seuraavanlaisia faktoja voisi olla hyvä ottaa talteen:
Teknisen kehityksen vaiheet ja niiden seuraamukset:
tämä lienee itsestään selvää insinöörityön tasolla, mutta miten paljon organisaation toimintaa ovatkaan muuttaneet toimistotekniset uudistukset: sähkökirjoituskone, ensimmäiset pc:t, läppärit jne. Puhumattakaan kopioinnin muutoksista ja niitä seuranneista erilaisista tavoista – ja paikoista! – tallentaa asiakirjoja.
Organisaatiomuutokset – fuusiot, muutot, uudelleenjärjestelyt:
vaikka joillakin on taipumus nähdä aina menneisyys nykyhetkeä parempana, saattaa olla, että eläköityvillä on suorasukaisempi tapa kertoa myös siitä, mikä matkan varrella on mennyt pieleen ja missä on onnistuttu.
Johtajien anti menestyksiin ja menetyksiin:
kaikissa organisaatioissa on ollut omat herlininsä ja walldeninsa. Heistä ei ehkä ole kirjoitettu lehdissä, mutta heidän vaikutuksensa ollut merkittävä organisaatiolle.
Muista vielä pyytää: Valokuvia! Tarinoita arjen sattumuksista! Terveisiä tulevaisuudenrakentajille!
[ 1 kommentti ] ( 18 views )
Calendar
