Monessa paikassa väki istuskelee ruokatunnilla ulkona ja luikahtaa tosi ajoissa pois työpaikalta päivän päätteeksi – eletään kesän ja syksyn murroskautta. Miten saat näinä aikoina joukkosi motivoitumaan ensi syksyyn, semminkin kun tarjolla tuskin on mahtavia ilonaiheita?
Vuodenaikojen murrosta haasteellisempaa on johtaa aikuisia, jotka ikänsä puolesta ovat oman elämänpolkunsa murrosvaiheessa.
Elämänaikaiset fyysis-psyykkiset murroskaudet eivät lopu, kun kaksikymppisyys koittaa. Päinvastoin, niitä on tarjolla vähän väliä.
Murrosikä – ajanjakso kahden selkeämmän kauden välissä. Ajanjakso, jolloin entinen elämä liukuu tavoittamattomiin, ja uusi tekee tuloaan, mutta ei ole vielä ”päällä”. Ajanjakso, jolloin on vaikeaa määritellä, millaista elämänvaihetta oikeasti elää ja mitä elämältä – esim. työltä – haluaa.
Länsimaisten asiantuntijoiden mukaan murroskaudet toistuvat 7-10 vuoden välein. Kiinalainen filosofia ajattelee elämänvaiheiden vaihtuvan naisilla seitsemän vuoden ja miehillä kahdeksan vuoden sykleissä. Kiinalainen tapa nähdä elämä kehien muodostamana spiraalina on viehättävä, lohdullinen – ja kaiken lisäksi eri ikäkausien selityksiltään yhteneväinen länsimaisen tutkimuksen kanssa.
Nelikymppisyyden alusta olen muutama vuosi sitten kirjoittanut seuraavasti (Nelikymppinen – elämän huipulla. WSOY, 2006)
IKÄ
Helein kesä on ohi,
juuri nyt on vähän kiire,
koska esikoinen pääsee tänään ripille.
Hän on menossa täyttä vauhtia
kohti aikuisuuttaan.
Löydän oman rippikuvani.
Siinä kameraa kohti katsovat
Mikko, jota palavasti rakastin,
Elina, ikuinen ystäväni, edelleen,
Mara, finninaamainen lukutoukka,
ja Jaana, kaikkien poikien märkä uni.
Juurihan ME kuljimme kirkkokäytävää
alboissa, toivonkynttilä kädessä!
Mihin vuodet tästä välistä ovat hujahtaneet?
Ja kuitenkin, tiedän,
että jokainen ryppy,
jokainen periksiantanut solu
kertoo,
että olen taivaltanut aimo matkan
elämänkaarella eteenpäin.
Että nyt olen kaaren laella, elämän huipulla.
Kirkkaina päivinä näen selkeästi menneisyyteen.
Ja kun käännän katseeni kohti tulevaisuutta,
edessä avautuu avara maisema:
sen keskellä
vielä koskematon loppupolku.
Kun johdat murroskauttaan elävää ihmistä, muista, millaista on liikkua sakeassa sumussa. Sinne eksyy, ellei kuule selkeää kutsua:” Tännepäin”. Sinun äänesi antaa hänelle ehkä tärkeimmät koordinaatit selviytyä elämän kuoppaisessa maastossa.
[ 1 kommentti ] ( 31 views )
Uusi työkausi alkaa vähitellen. Odotan syksyn alkua aina innolla! Edessä on jotain uutta. Onneksi talousuutisetkin rohkaisevat virkoamaan lama horrorista, jos sellainen pääsi viime talvena iskemään.
Nyt on oivallinen aika tsekata, ketä et ennen lomaa ehtinyt tavata. Lähetä viesti, ehdota yhteistä hetkeä. Tällä tavalla pääset nopeasti perille siitä, mitä ilmassa liikkuu. Vaihtamalla kuulumisia muutamankin sopivan yksityis- ja/tai bisnestuttavan kanssa saat tietää ehkä kymmenienkin ihmisten elämäntilanteesta. Edellyttäen, että olet verkostoitunut.
Jotkut meistä elävät kuin yksittäinen saari meressä. Jopa johtavassa asemassa on henkilöitä, joiden kohtuullisesti tuntemat ihmiset mahtuisivat yhteen isoon hissiin. Loput tyypit heidän ympärillään ovat vain nimiä ja titteleitä. Sääli, sillä yhdessä olemme kaikissa olosuhteissa vahvempia.
Ajattele vaikkapa köydenvetoa. On hyvä, että köydenpäässä on riittävästi väkeä vetämään köyttä puolelleen. Tehokkain tulos syntyy kuitenkin niin, että ihmiset ovat tietoisesti vetämässä yhdessä samaan suuntaan.
Aina ei itseltä tai vierestä löydy vastauksia eikä voimaa hoitaa asioita. Verkosto voi auttaa. Kuka tietää, tai kuka tietää henkilön, joka tietää ..? Hyvin verkostoituneilla ihmisillä kuluu vain hetki, kun he ovat löytäneet apua.
Toimiva verkoston ehtoja ovat:
- että se elää koko ajan. Osa verkostosi jäsenistä muuttaa ulkomaille tai uusiin hommiin, niin että yhteydenpito väljenee. Nou hätä, pääasia on, että et unohda heitä kokonaan. Esim. nyt on hyvä aika heittää meilillä ja toivottaa uuden työkauden alkua.
- että sen tärkein linkki olet sinä. Jos haluat toimivan verkoston, elä kuin synapsi. Synapsi on hermojärjestelmän yhteysasema, välittäjä hermosolujen viidakossa. Mitä paremmin toimit kontaktina eri verkostosi jäsenten kesken, sitä paremmin verkostosi voi ja sitä enemmän sinä itse saat verkostostasi.
- että siihen mahtuu toinen toistaan erilaisempaa ihmistä. Mitä kirjavampi verkosto, sitä antoisampi!
- että se täydentyy koko ajan. Näin käy, jos olet aidosti kiinnostunut verkostoitumaan: menemään kohti ihmisiä ja pitämään yhteyttä heille sopivalla tavalla.
TERVETULOA KÄYNNISTÄMÄÄN TYÖKAUSI JA VAHVISTAMAAN VERKOSTOASI
ajankohtaisen teeman ympärillä: coaching ja valmentava johtaminen.
Tarjoamme pikku aamupalan, alustuksen ja ennen kaikkea mielenkiintoisia ihmisiä, joihin voit tutustua!
Aika: tiistai 11.8. tai tiistai 18.8. klo 8.15-9.15
Paikka: ravintola Lasipalatsi, Mannerheimintiellä, Sokosta vastapäätä
Jotta voimme varautua tarjoilujen kanssa, voisitko laittaa meilin tulostasi sekä tiedon, kummassa tilaisuudessa tapaamme: kristiina.harju@fakta-fiktio.fi
[ lisää kommentti ] ( 10 views )
Kesä on oivallista aikaa Ideoille! Niitä syntyy rannalla, metsässä, kauppakeskuksessa – missä vain, kun voi antaa aivojen vaeltaa vapaasti.
Monet ideat ovat aihioita, eli niitä on työstettävä, jos mielii saattaa ne todeksi. Prosessia nopeuttaaksesi tarvitset sparrausta. Kirjoitatko hahmotelman muistikirjaan ja annat sen muhia siellä? Vai kilautatko kaverille? Mitä teet, kun saat Suuren Ajatuksen?
Parhaita työpaikkoja kuvaa mm. se, että niissä on sparraava henki. Ihmiset auttavat toinen toisiaan selvittämään pulmiaan – onnistumaan erityisellä tavalla: he eivät tuputa omia viisauksiaan, vaan auttavat kaveria löytämään itselleen parhaat ratkaisut.
Näin toimii hyvä esimies. Näin hän toimii (ainakin) kahdesta syystä: 1) hän uskoo, että alainen/kollega todella osaa hoitaa hommansa, kunhan löytää itselleen sopivan tavan edetä, ja 2) esimiehellä ei ole aikaa ruveta hoitamaan alaisen/kollegan tehtäviä.
Ammattitaitoinen esimies sparraa, tsemppaa ympäristöään voimaantumaan, valtautumaan ja vastuullistumaan.
Voimaantumaan = saa toisen ajattelemaan:” Jess, kyllä tämä sittenkin tästä!”
Valtautumaan = saa toisen näkemään oman toimialueensa mahdollisuudet (myös rajat)
Vastuullistumaan = saa toisen kokemaan, että tämä on paras ao. pulman käsittelijä/hoitaja.
Sparraus on taitolaji, joka nopeasti ”maksaa itse itsensä”. Hyvä sparraaja, valmentavalla johtamisotteella toimiva esimies, luo inspiroivan ilmapiirin tiukkoihinkin haasteisiin. Muutama taitava kysymys, sopivasti ilmaistu kannustus – ja on toinen ihminen jo täynnä energiaa.
Suosittelen sparrauksen opintoja. Niitä on saatavilla Certified Progress Coach® -valmennuksessa. Se alkaa jo viidennen kerran lokakuussa. Nyt kannattaa ilmoittautua, jokunen paikka on vielä vapaana. Puhumattakaan, että nyt saat aikaisen ilmoittautujan alennuksen, 10 prosenttia.
Sparraamme sinusta huippusparraajan! Näet tarkemmin Certified Progress Coach –valmennuksesta: www.fakta-fiktio.fi
[ lisää kommentti ] ( 10 views )
Kuuntelin (taas kerran) Leonard Cohenia, kanadalaista sana-ja-sävel-taituria. Tällä kertaa kertasin viime talven huikeinta konserttikokemustani, Lontoossa taltioidusta versiosta.
Konsertin musiikkisovitukset tekivät klassikoista uusia elämyksiä. Rakastettavinta levyllä sittenkin on Cohenin puhe. Hän mm. kertoo, että oli edellisen kerran Lontoossa (taisi olla Suomessakin) noin 14 vuotta sitten. ”Olin silloin 60 – vasta poikanen, jolla oli hulluja unelmia.” Yleisö hörähti nauruun. Niinpä, nyt 74-vuotiaanakin hän tanssahteli lavalla kuin nuorukainen.
Konsertissa tuli selväksi, että Leonard Cohenilla on vielä niin paljon saatavaa Elämältä, ettei hän ehdi lopettamaan näkemästä tulevaisuutta.
Jos olet täyttänyt 35 vuotta, toivottavasti et vielä edes tiedä kaikkia elämäntavoitteitasi, siis kaikkia.
Jos olet yli 45 vuotta, toivottavasti sinua on alkanut kiinnostaa, mitä kaikkea vielä voitkaan elämässäsi kokea.
Jos olet 55+, toivottavasti näet edessäsi unelmiesi Himalajan: asioita, joiden toteuttaminen on sinulle elintärkeää. Niin tärkeää, ettet ehdi pohtia sitä, milloin sinun tulisi asettua aloillesi ja ruveta iäkkääksi (=vanhaksi).
Kysyin 75v-ystävältäni, miten hänet koiransa voivat. ”Ovat ne jo aika raihnaisia. Kun ne kuolevat, emme ota enää uutta koiraa. Olemme niin vanhoja, että kuolemme varmasti ennen sitä.” Sanoin, että hän kuulostaa siltä, että hän on jo valinnut virret hautajaisiinsa ja varannut kirjastosta lukemista Taivasmatkalleen. Mitäs tässä enää mitään kivaa uutta, Kuolemaa odotellessa. Onneksi hän nauroi kommentilleni.
Unelmien Himalajan valloittamiseen tarvitaan uteliaisuutta, yrittämisen nälkää, onnistumisen hinkua – ja iloa siitä, miten paljon Elämällä on vielä annettavana. Harva oikean Himalajan kiipeäjä on kerralla päässyt perille. Niin meille muillekin eteenpäin yrittäville on tarjolla myös pakko paluita lähtöleiriin. Mutta Himalaja odottaa. Ehkä seuraava yritys vie unelmien toteutumiseen.
Kun pääsemme unelmien huipulle, näemme, että jonkin matkan päässä on seuraava tavoiteltavien asioiden vuori. Toivottavasti sekin kutsuu valloitusreissulle.
Elämä ei lopu. Koskaan. Näin ajattelen. Ainakin minä haluan 74-vuotiaana hypähdellä uusien kokemusten riemusta kuin Leonard Cohen Hartwall Areenan stagella!
[ lisää kommentti ] ( 7 views )
Viime päivinä on uutisoitu kaksi tapausta: poliisi saakin raiskata nuoren tytön pikku seuraamuksin, perusteluna mm., että tyttö oli MELKEIN 16 vuotta. Ja egyptiläisen isoäiti tulkoon yksin toimeen niin kuin lystää Egyptissä, vaikka ainoat omaiset, Suomen kansalaiset, ovat täällä. Laki antaa näihin ratkaisuihin luvan. Hyväksyykö myös kulttuurimme etiikka tämän? Toivottavasti ei.
Olen ollut aivan nyhverö-Nyyssönen julkisissa mielenilmauksissa. Olen päivitellyt keittiönpöydän ääressä, mutta siihen se on yleensä jäänyt. Hieman aktiivisempi olen ollut ns. hyväntekeväisyydessä.
Kun kenialainen kummityttöni Laurine Adongo kertoi, että hänen unelmansa on opiskella juristiksi, pyysin firman 20-vuotisjuhlien vieraita muistamaan häntä. Vielä kerran, kiitos lahjoituksista! Ne ovat kartuttaneet Laurine-rahastoa. Samanlaisen pyynnön esitin syntymäpäivävierailleni – kiitos teillekin! Samaan Laurine-pottiin nekin rahat ovat menneet.
Naisten Pankin osakkaana teen parhaani vahvistaakseni kehitysmaiden naisten mahdollisuuksia parempaan elämään.
Nämä vaihtoehdot ovat ”kyllä”-reaktioita: toimintaa myönteisen hyväksi. Yllämainitut uutiset tarvitsevat ”ei”-toimintaa, eettisistä syistä.
Kummassakin tapauksessa kyse on tavallisista ihmisistä. Heillä ei ole vaikutusvaltaisia tuttavia, puhumattakaan rahaa saada rinnalleen juristikaartia.
Onko niin, että me, joilla on laajat ja nimekkäät verkostomme, nielaisemme nämä tapahtumat kuin aamukahvimme? Miten me voimme tuoda esiin sen, että emme hyväksy lain mahdollistamaa epäeettisyyttä? Onko meistä vaikuttamaan siihen, että etiikka – terve järki ja välittäminen – voittaa?
Mitä me, tämän maan hyväosaiset, teemme, jotta laki ja etiikka näissä tapauksissa kohtaavat?
[ lisää kommentti ] ( 8 views )
Calendar
