[ lisää kommentti ] ( 7 views )
Alakerran Aaron, 6v, kertoi, että heillä oli käynyt tonttu, tarkemmin sanoen vakoojatonttu. ”Vakoojatonttu on sellainen, joka käy katsomassa, että lapset ovat kilttejä. Ja jos ovat, se vie lasten lahjatoivomuslistan Joulupukille,” Aaron selvitti.
Edellisiltana Aaron oli jättänyt tuolille piparin, kupillisen vehnäjauhoja sekä kirjeensä Joulupukille. Aamulla pipari, nami ja kirje olivat hävinneet, tilalle oli jätetty pari kaunista kuusenkoristetta. Jauhokuppi oli edelleen paikoillaan, mutta: jauhon pinnassa oli pienen pieniä painaumia – tontunjälkiä!
Joulupukin olemassaolosta ei Aaronilla ole vielä pienintäkään epäilystä. Kun päiväkodissa joku oli aamupalalla ilmaissut epäuskoaan, Aaron oli noussut ylös ja pitänyt seuraavanlaisen logiikan peruskurssin johdanto-osan: ”Koska on Hammaskeiju ja Nukku-Matti, tietysti on myös Joulupukki.”
Pikku keskustelumme jälkeen Aaron jatkoi matkaansa kirjastoon ”lainaamaan jotain jouluaiheista.”
Miten me aikuiset vaalimme luottamustamme hyvän mahdollisuuteen? Miten me tuotamme myös työssä hetkiä ja asioita, joiden varassa jaksamme vääjäämättömät vastoinkäymiset ja hankalat hiertymät?
Toivottavasti me edes kerran viikossa herätämme toisissamme uskon mielenkiintoisiin ratkaisuihin, selviytymiseen jne. koska luottamus Elämään hoitaa koko kehoa: rentouttaa lihaksia, piristää aivoja, hellii sydäntä ja inspiroi sielua.
[ lisää kommentti ] ( 14 views )
Itsenäisyyspäivän Hesari omisti kokosivun lotille – oikeiden lottien aidoille muistoille eikä (mies)kirjailijoiden tunnelmoinnille. Se oli sydäntäraapivaa luettavaa. Miksi naisten rooli sodan tragediassa on kirjallisuudessa kuvattu niin ylenkatseellisesti?
Tarjolla on jos jonkinmoista sodanaikaista menestys- ja menetyshistoriaa, miehistä. Pääasiassa herooisia sankaritarinoita. En ole törmännyt yhteenkään juttuun, jossa sodassa vaikuttanutta miestä olisi kutsuttu yhtä halventavilla nimityksillä kuin siellä toimineita naisia. Vai onko olemassa miehistä vastinetta esimerkiksi ”haaralavetti”-sanalle, joka kuulemma kuului senaikaiseen sotilassanastoon lotista?
Sissiluutnantin tyttärenä tunnen nöyrää kiitollisuutta sotaan tahtomattaan joutuneita miehiä kohtaan. Pikkulotan jälkeläisenä erityisen aseman sydämessäni ovat saaneet myös lotat.
Kyllikki Villa, teoksessaan ”Tyttö sodassa” kertoo omasta lotta-ajastaan. Päiväkirjamerkinnät kertovat viestintälottien elämästä. Lukiolaisikäisten tyttöjen vastuulla oli nykymittapuun mukaan uskomattoman paljon: Suomen ilmapuolustus. Sitä neuvokkuutta, rohkeutta ja toivon ylläpitoa jatkuvan nälän näverryksessä. Kiitos, että jaksoitte.
Toivottavasti minun tyttärestäni, ainokaisestani, ei koskaan tarvitse tulla oikeata lottaa – vaikka sopivaa asennetta taitaa olla riittämiin. Kun joitakin aikoja sitten olin aivan lohduton erään mahdottomalta tuntuvan tehtävän kanssa, sain tältä pikkulotan lapsenlapselta postikortin: ”Alvesalon naiset kestävät ja selviävät.” Nuori nainen muistutti minua sukumme perusominaisuudesta. Niistin itkunenäni ja eikun eteenpäin.
Kiitollisuudenosoitukseni Suomen naisille, kaikenikäisille: yhdessä eteenpäin, miesten rinnalla. Väheksyvät sanat ovat vain kirjaimia, toiminta kertoo totuuden. Olkaamme teoissa arvomme mukaisia.
[ 1 kommentti ] ( 30 views )
Meillä tehdään TE-keskuksen tuella laajahkoa markkinatutkimusta aivan uudentyyppisestä johtamisvalmennuksesta. Se esitellään julkisuuteen vuodenvaihteen jälkeen – olemme aivan inskana siitä!
Markkinatutkimushaastatteluissa on jatkuvan pohdinnan kohteena johtamisosaamisen määrittely: mitä nykyaikaisen esimiehen pitää osata, jotta pärjää työssään sekä tuloksen että työkumppaneittensa hyvinvoinnin suhteen.
Tietyt osaamisalueet nousevat aina esiin:
- on ymmärrettävä numeroita, eli osattava tulkita toiminnan kielelle
- on tunnistettava esimiehen toiminnan rajat (pikemminkin ulottuvuudet, sillä pulma tuntuu olevan
monesti se, että esimiehet eivät uskalla käyttää esimiehen valtaa), eli mistä on päätettävä ja kannettava
vastuu
- on tultava terveellä tavalla toimeen ihmisten kanssa, eli on oltava sekä jämäkkä että inhimillinen.
Lisäksi on tullut vastaan kirjo muita osaamistarpeita, hieman organisaation erityisolemuksesta riippuen.
Miten teillä on määritelty esimiesten osaamisen kartta?
Erilaisten osaamismäärittelyjen läpi on siivilöitynyt yksi ylitse muiden: muutosvalmius ja terve itsetunto. Esimiesten on oltava avoimia muutokselle ja kyettävä saman tien omaksumaan ja siirtämään toimintaan organisaation uudelleenjärjestelyt, resurssivähennykset jne. Esimiehen on kyettävä ottamaan vastaan ja käsittelemään työkumppaneittensa hämmästys/pettymys/ahdistus/jne., jotka muutosilmoituksista sikiää.
Missä tällaisia ihmeihmisiä on tarjolla? Kyllä, siellä täällä ja joitakin eri organisaatioissa, mutta paljon enemmän tarvittaisiin, kun kuuntelee johdon toiveita hyvästä esimiestyöstä.
Olemme valmiina ottamaan haasteen vastaan, eli valmentamaan uusia esimiehiä näihin ominaisuuksiin. Jos kiinnostaa, miten luulemme tässä onnistuvamme, ota yhteyttä!
[ 1 kommentti ] ( 40 views )
Talviuimareiden saunanlauteilla virisi joululahjojen hankinnasta huudahdusten sarja. ”Kai sitä pitäisi ruveta.” ”Meillä jokainen antaa vain yhden lahjan per lahjansaaja.” ”Mikä on tämän vuoden hittilahja?”
Mitäpä jos tämän vuoden joululahjasi olisi tunti läsnäoloa, aitoa huomiota jokaista työkumppania kohtaan henkilökohtaisesti? Voisit antaa lahjasi työpaikkalounaan yhteydessä, jolloin teillä olisi jopa 1,5 tuntia yhteistä aikaa. Yhteistä aikaa asioille, jotka ovat hänelle tärkeitä.
Ehkä hän haluaisi kertoa arkisista työpohdinnoistaan, ehkä juttelette mökinpitokokemuksistanne. Ehkä hän saa sanotuksi, että on turhautunut ja menettämässä uskonsa organisaationne tulevaisuuteen.
Huomiolahjan idea on, että sinä kuuntelet, olet läsnä vain työkumppaniasi varten. Et keskeytä, et ohjeista – myötäelät ja annat työkumppanisi nähdä vilpittömän kiinnostuksesi häntä kohtaan, kokonaisuutena.
Tiedät, tämä lahja maksaa rahassa vähän. Jos muutat lahjaan käytetyn ajan euroiksi, saatat siten todistaa itsellesi, että sittenkin – tänäkin vuonna – päädyt siihen keskihintaiseen viinipulloon tai suklaarasiaan. Tästä ratkaisusta Moliére kirjoitti näytelmän jo vuonna 1668.
Kalleinta tässä lahjassa ei ole sen taloudellinen hinta, vaan sinun henkinen panoksesi. Oletko valmis antamaan työkumppaneillesi heidän eniten tarvitsemansa lahjan esimieheltään: että he tulevat kuulluksi juuri sellaisina kuin he kaikkinensa ovat?
Hyvä puoli huomiolahjan antamisessa on se, että myös sinä saat paljon. Erityisesti ymmärrystä rakentaa johtamistasi Todellisuudesta eikä ainoastaan johtoryhmän hahmottelemista malleista käsin.
PS. tarvitsisivatko kotiläheisesi saman lahjan, ajallisesti hieman pitempänä versiona?
[ lisää kommentti ] ( 8 views )
Calendar
